Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
löyhkäseitikki (3 viimeistä kuvaa), silkkiseitikki, violettiseitikki, sinivalmuska
Lakki
8–12 cm leveä, aluksi puolipallomaisen kupera, sitten laakeneva, lopuksi laakea, keskuskohoumallinen, sileähkö, kuiva. Pinta vaalean violetinsininen, myöhemmin ruskettuva, reuna usein vanhana halkeileva–ruutuileva. Lakin reunassa usein ruskeita suojusjätteitä. Heltat tiheässä, tasatyviset, ruskeat, nuorena kellanruskeat vaaleanvioletin seitin peittämät.
Jalka
Tukeva, 6–12 cm pitkä, 2–4 cm leveä, tyvi mukulamainen, vaalean sinivioletti, latvassa ruskea seittivyö.
Malto
Vaalean kellanruskeaa.
Itiöpölyn väri
Kanelinruskea.
Maku
Mieto, epämiellyttävä.
Haju
Voimakas, makeahko, hedelmäinen.
Kasvupaikka
Tuoreet kuusikot, myös mäntyjen seurassa. Yleinen koko maassa. Hemi- ,etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Haisuseitikki on hyvin yleinen tuoreiden kuusikoiden sieni, jonka voi helposti sekoittaa löyhkäseitikkiin, joka on kuitenkin kaasumaisen pahanhajuinen ja sen heltat sekä malto ovat siniset. Lisäksi haisuseitikki on yleensä tukevampi ja jalan tyvi on mukulamainen. Aloitteleva harrastaja voi sekoittaa haisuseitikin syötävään sinivalmuskaan (Lepista nuda), mutta näiden kasvupaikat ovat erilaiset; haisuseitikki on metsäsieni ja sinivalmuska kasvaa kulttuuripaikoilla, kuten kompostien lähellä, pihoilla, pensaikoissa ja lehdoissa. Sinivalmuskan haju on palaneen kumimainen. Haisuseitikki ei ole tiettävästi myrkyllinen, mutta pahan makunsa vuoksi se on käyttökelvoton ruokasieneksi. Toinen näköislaji, silkkiseitikki (C. alboviolaceus) on kauttaaltaan valkea, sinisävyisen silkinkiiltoinen ja lähes hajuton. Se on melko yleinen lähes koko maassa koivuvaltaisissa metsissä. Violettiseitikki (C. violaceus) on syvän sinivioletti, huopapintainen ja hienosuomuinen. Haju on erikoinen, seetripuuta muistuttava. Se on melko harvinainen, mutta laajalti levinnyt (puuttuu Lapista) ja kasvaa haapojen, koivujen ja kuusien seurassa. Sitä on käytetty lankojen värjäykseen (siniharmaata ja violetinsävyistä väriä). Violettiseitikin harvinainen lähilaji luumuseitikki (C. harcynicus) on muuten samannäköinen, mutta kasvaa kuusikoissa ja sen itiöt ovat leveämmät. Se lienee pohjoispainotteinen laji.

Löyhkäseitikki

Cortinarius camphoratus

Haisuseitikin voi helposti sekoittaa löyhkäseitikkiin, joka on kuitenkin pahanhajuinen ja sen heltat sekä malto ovat (violetin)sinisiä. Haisu- ja löyhkäseitikin eron haistaa ja halkaistuna näkee selvästi: haisuseitikin malto muuttuu ruskeaksi, löyhkäseitikin violetiksi. Myös löyhkäseitikki on ruokasienenä käyttökelvoton.

Haisuseitikki

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji