Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
Muut renkaattomat kärpässienet, esim. kehäkärpässieni (3 viimeistä kuvaa)
Lakki
3–8 cm, nuorena munamainen, nopeasti laakeneva, harmaa, ohutlimainen, reuna kampauurteinen. Heltat irtotyviset, tiheässä, valkoiset.
Jalka
5–13 cm pitkä, hoikka (5–10 mm), suora, säikeinen, valkeahko, rusehtavasävyinen, tyvessä valkoinen tuppi. Jalka renkaaton.
Malto
Valkoista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Lehtimetsissä, puistoissa, melko yleinen lähes koko maassa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.

Harmaakärpässieni kuuluu ns. renkaattomiin kärpässieniin, joilla ei elinkierron missään vaiheessa ole rengasta jalassa. Renkaattomat kärpässienet ovat syötäviä, vaikkakaan eivät erityisen maukkaita. Niitä määritettäessä on kiinnitettävä huomiota lakin väriin, jalan kuviointiin ja tupen väriin.

Kehäkärpässieni

Amanita battarrae

Kehäkärpässieni on yksi renkaattomista kärpässienistä. Sillä on harmaassa lakissa mustahko kehä lähellä lakin reunaa ja myös heltan terä on tumma. Harmaakärpässienen tapaan myös kehäkärpässieni luokitellaan arvottomaksi ruokasieneksi. Muita renkaattomia kärpäsieniä ovat mm. oranssi- (Amanita crocea), ruoste- (A. fulva) ja salokärpässieni (A. submembranacea). Ruoste- ja oranssikärpässieni ovat ruskean ja oranssin värisiä. Salokärpässieni on isolakkinen, harmaa sieni, jonka tuppi on sisältä harmaa.

Harmaakärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji