Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
(5–)10–60 cm. Varsi tav. runsashaarainen, lähes kalju. Vahvasti ryydintuoksuinen.
Kukka
Kukat muodostavat 1–2,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä, alaskääntyviä; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut tasasoukkia, vihertäviä, kalvolaitaisia. Mykeröpohjus kapean kekomainen, ontto. Mykeröitä huiskilomaisena ryhmänä jopa yli 100.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa 2–3 kertaan harvaan pariliuskainen–lehdykkäinen. Liuskat tai lehdykät rihmamaisia, kaljuja.
Hedelmä
Soikea, vaaleanharmaanruskea, 4–5-harjuinen, n. 1 mm pitkä pähkylä.
Kasvupaikka
Pellot, pihat, uudisnurmikot, kukkaistutukset, tienvarret, joutomaat. Myös viljelykasvi.
Kukinta
Kesä–lokakuu.

Kamomilla on ainakin nimenä tuttu useimmille suomalaisille yrttiteepakkauksen tai shampoopullon kupeesta. Kamomillasaunion haihtuvia öljyjä sisältävät kukkamykeröt kuuluvat kasvimaailman maineikkaimpiin ja monipuolisimmin käytettyihin rohtoihin. Laji onkin kauppayrtti ja sitä käytetään antiseptisten ominaisuuksien vuoksi ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen ja nuhaan, sisäisesti yleislääkkeenä mahan ja suoliston vaivoihin. Signatuuriopin mukaisesti sillä on yritetty hoitaa myös naistenvaivoja: ontto, halkaistu kukkapohjus on kohdun muotoinen ja kasvin tieteellinen nimi on muodostettu kohtua tarkoittavasta latinan sanasta matrix – tai sitten latinan äitiä tarkoittavasta sanasta mater. Myös maamme huippukokit ovat ihastuneet kamomillasaunioon, ja villiyrttikirjoissa laji luokitellaan aivan huipputasolle.

Kamomillasaunio on meillä muinaistulokas. Se on kotoisin Suomea etelämpää Euraasiasta, mutta sitä lienee viljelty rohdoksi suomalaisten suurtalojen kasvitarhoissa ja torppien pihoissa jo ikimuistoisina aikoina, kun apteekkeja ei tunnettu. Edelleen sitä kasvatetaan meillä monin paikoin hyötykasvina. Etenkin lounaisen Suomen vanhoissa asutuskeskuksissa laji kasvaa myös vanhastaan rikkaruohona, mutta sen voi tavata vähän joka puolelta maatamme ihmisvaikutteisilta paikoilta, useimmiten kylläkin lyhytaikaisena vieraana yksitellen tai muutamin versoin.

Useimmiten kamomillasaunio taidetaan sekoittaa Suomessa hyvin yleiseen peltosaunioon eli saunakukkaan (Tripleurospermum maritimum ssp. inodorum). Vaikka lajit nykyisin luetaankin eri sukuihin, ne muistuttavat toisiaan niin paljon, että jopa kasvisystematiikan isäksi nimitetty Linné erehtyi pitämään niitä samana lajina. Tarkkavainuinen erottaa kasvit jo kamomillasaunion hienon aromaattisen tuoksun perusteella. Lisäksi kamomillasauniolla on enemmän mykeröitä, ne ovat selvästi pienempiä ja niiden valkoiset laitakukat kääntyvät pian alaspäin. Mykeröiden keltainen kehrä puolestaan on selvästi korkeampi ja kekomainen. Lopullisen varmuuden saa halkaisemalla varovaisesti kehrän eli mykeröpohjuksen: se on kamomillasauniolla ontto, peltosauniolla täyteinen. Peltosauniolta puuttuvat kamomillasaunion lääkinnälliset ominaisuudet, joten kasvit on syytä opetella erottamaan toisistaan.

Kamomillasaunio

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji