Kasvumuoto ja korkeus

Yksi- tai monirunkoinen puu. 5–20(–30) m.
Kukka

Pienet hede- ja emikukat eri kukinnoissa. Kellanvihreä- tai keltakehäiset hedekukat muodostavat tiheän, riippuvan hedenorkon. Hedekukissa pieni kehä ja 4 hedettä. Punaiset–punaruskeat, kehättömät emikukat muodostavat liereän ja jäykän, pitkäperäisen eminorkon. Tuulipölytteinen.
Lehdet

Kierteisesti. Ruodillisia, ehyitä. Lapa leveän vastapuikea, 8–10 cm pitkä, tylppä- tai lanttokärkinen, epäsäännöllisesti kahteen kertaan hammaslaitainen (tai matalahalkoinen, harvoin liuskainen), sivusuonia 5–7 paria. Yläpinta tummanvihreä, kiiltävä, kalju tai niukkakarvainen, alapinta vaaleampi.
Silmut

Munanmuotoisia, perällisiä, melko suuria, tumman purppuranpunaisia, kaljuja. Suomut suuria ja niitä on melko vähän.
Hedelmä

Hedelmistö ruskea, käpymäisen kova. Hedelmä hyvin pieni, (lähes) siipipalteeton pähkylä. Pähkylät pitkään säilyvissä käpymäisissä, perällisissä (vertaa harmaaleppä) norkoissa, jotka muutaman ‘kävyn’ ryhmissä. Siemenet vapautuvat kevättalvella.
Kasvupaikka

Meren- ja järvien rannat, puronvarsikorvet, rehevien soiden laidat, lehtokorvet, kosteat lehdot. Myös koriste- ja viljelypuu.
Kukinta

Huhtikuu (hiukan ennen harmaaleppää). Kukkii ennen lehtien puhkeamista.

Lepät (Alnus) ovat ennen lehtien puhkeamista kukkivia puita tai isoja pensaita. Niillä on kyky sitoa ilmakehän vapaata typpeä juurinystyräbakteeriensa avulla ja sitä kautta parantaa maaperää.

Lepän sukuun kuuluu kaikkiaan noin 30 lajia. Eniten leppälajeja on Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Tervaleppä on alkujaan ravinteisten kosteikkojen ja tulvamaiden puu. Siksi se vaatii menestyäkseen virtaavaa pinta- tai pohjavettä. Siemenetkin leviävät veden mukana. Tervaleppä kestää myös hyvin merivettä. Tervalepän pohjoisraja Suomessa kulkee suunnilleen Rovaniemen korkeudella. Yhteisillä kasvualueilla tervaleppä ja harmaaleppä risteytyvät melko yleisesti. Pohjoisilla alueilla risteymät (Alnus glutinosa x incana ssp. incana) ovat tervaleppää yleisempiä.

Lepät pudottavat lehtensä vihreinä. Niillä on varaa tehdä niin, koska niiden juurinystyröissä on typensitojabakteereita, jotka sitovat ilmakehän typpeä. Vihreänä putoavat lepän lehdet ovat oivallinen typpilannoite maaperälle.

Tervalepän pehmeästä puusta tehtiin ennen puukenkiä ja lasitehtaissa muotteja. Se soveltuu myös vesirakenteisiin, koska kestää pitkään mätänemättä. Nykysaunoissa tervaleppä on suosittu pintamateriaali.

Tervaleppä

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji