Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, viisto, puutunut.
Korkeus

30–70 cm. Varsi kiiltävä, nivelkohdista kulmikkaasti mutkainen, tyvellä 3–4 suomua.
Kukka

Kehä säteittäinen, valkoinen, n. 1 cm leveä. Terälehtiä 0–4, kapeatyvisiä. Verholehtiä 3–5, teräväkärkisiä. Terä- ja verholehdet heteitä lyhyempiä, varhain karisevia. Heteitä 15–25, valkoisia. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto tiheä, pysty terttu, joskus terttuja 2–3. Kukat heikosti tuoksuvia.
Lehdet

Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet lyhytruotisia ja pienempiä. Lapa kolmiomainen, pituuttaan leveämpi, tummahkonvihreä, yl. 3 kertaa lehdykkäinen. Pikkulehdykät soikeita–leveänpuikeita, laidoiltaan isohampaisia, lähes kaljuja. Päätölehdykän tyvi tavallisesti herttamainen–tylppä, keskiliuska hieman sivuliuskoja pidempi, kärkihammas hieman laidan hampaita pidempi.
Hedelmä

Munanmuotoinen, kypsänä musta, raakana vihreä, 12–14 mm leveä marja.
Kasvupaikka

Kuivahkot lehdot, etenkin varjoiset rinteet, kallionaluset, jyrkänteiden juuret, purolaaksot. Pohjoisessa kalkinsuosija.
Kukinta

Touko–kesäkuu.

Konnanmarjan kaikki osat sisältävät myrkyllisiä yhdisteitä ja herkkähipiäisimmät voivat saada oireita jo pelkästä versojen koskettelusta. Lajin vanhat kansanomaiset nimet kuolemanmarjapuu, mörönmarja ja surmanmarja kehottavat varsin selkeästi pysymään erossa koko kasvista. Nimitys konnanmarja sen sijaan tuskin viittaa roistoihin ja murhamiehiin: uskottavammalta kuulostaa, että esi-isämme ovat havainneet kosteilla ja varjoisilla paikoilla viihtyvän konnanmarjan leveiden lehtien aluset sammakoiden ja konnien suosimiksi lymypaikoiksi.

Konnanmarjan lehdet ovat parhaimmillaan liki puoli metriä pitkät ja jokseenkin yhtä leveät. Kukinto on kasvin kokoon nähden vaatimaton: rehevässäkin tuppaassa on vain pari–kolme versoa ja niissäkin vain muutama kymmenen kukkaa. Konnanmarja houkuttelee pölyttäjiään lehdon hämärässä valkeina loistavilla kukillaan sekä tuoksullaan, jota toiset luonnehtivat raikkaan greippimäiseksi, toiset tympeäksi. Lehtomaisilla paikoilla pölyttäjiksi tarjoutuu kellukkakuoriainen, kellukalla elävän, vattumatona paremmin tunnetun vattukuoriaisen sukulainen. Lähellä metsänreunaa, peltojen tuntumassa kukissa saattaa vierailla myös rapsikuoriaisia. Havumetsistä kuoriaiset puuttuvat, jolloin kasvia pölyttävät kärpäset. Konnanmarja voi turvautua myös itsepölytykseen ja pölyttämättömätkin kukat kehittyvät marjoiksi – tosin on syytä epäillä, itävätkö pölyttämättömiin kukkiin kehittyneet siemenet.

Lapissa ja Koillismaalla mustakonnanmarjan paikan ottaa sen lähisukulainen punakonnanmarja (A. erythrocarpa), jonka voi erottaa liuskaisempien (4–5 kertaa pariliuskaiset) ja vaaleampien lehtien sekä punaisten marjojen perusteella.

Mustakonnanmarja

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji