Syötävyys
O* – keittämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
muut voirouskulajit (katso viimeinen kuva), keltarousku
Lakki
6–22 cm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakeneva ja suppiloinen, lopuksi syväsuppiloinen, vaaleankeltainen, selvävyöhykkeinen, ohutlimainen. Reuna nuorena selvästi karvainen, lakin reuna pitkään sisäänkiertynyt. Heltat tiheässä, kellertävän vaaleat, johteiset.
Jalka
Lyhyt (5–10 cm), paksu (1–3 cm), ontto, kellanvaalea, valkonukkainen, nukka ulottuu helttojen väliin, kuoppalaikkuinen, laikut usein isoja.
Malto
Harmaankellertävää, paksua, kovaa.
Itiöpölyn väri
Valkeahko.
Maitiaisneste
Aluksi valkoista, nopeasti kellertyvää, kirpeää.
Maku
Hyvin kirpeä.
Haju
Aromaattinen, raikas.
Kasvupaikka
Rehevät korpimetsät ja painanteet, lähteiköt, usein kalkkialustalla, kuusen juurisieni. Kalkkialueilla yleisehkö, muuten harvinainen. Tavataan Etelä-Lappiin asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Suolaus.

Isovoirousku on isokokoinen, harvinaisenpuoleinen kalkkialustan sieni, joka voi paikallisesti olla runsas. Sen voi sekoittaa keltarouskuun (L. repraesentaneus), jonka maitiaisneste muuttaa kuitenkin mallon violetiksi ja lakin reuna on pitkäkarvainen. Erotuksena vielä keltarouskun jalassa on ns. kuoppatäpliä, eli tumman täplän kohdalla jalassa on kuoppa. Voirouskujen taksonomiaa tutki 1980-luvulla suomalainen kasvitieteilijä Ilkka Kytövuori, joka erotti neljä muutakin voirouskulajia: korpivoirousku (L. tuomikoskii), vihervoirousku (L. olivinus), villavoirousku (L. leonis) ja torvivoirousku (L. auriolla), jotka ovat kuitenkin selvästi pienempiä ja niukemmin suppiloisia. Isovoirouskun tapaan kaikki mainitut ovat syötäviä 5 minuutin keittämisen jälkeen.

Isovoirousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji