Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
mustavahakas, koivulahorusokas, harmaajuurekas, nuijamalikka
Lakki
5–15 cm leveä, aluksi kupera, nopeasti laakeneva, lopuksi tasaisen laakea, harmaanruskea, kuiva, voimakkaasti säikeinen, keskustasta usein suomuttuva. Heltat kolotyviset, melko harvassa, vaaleanharmaat.
Jalka
3–10 cm pitkä, melkein tasapaksu (1–2 cm) (tyveen päin hieman paksuneva), kellan harmaanvalkoinen, tyvessä voimakkaita, valkoisia rihmastojänteitä.
Malto
Valkoista, ohutta.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Lehti- ja sekametsät, lehtilahopuilla, erityisesti koivulla. Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Kesä–syyskuu.

Isojuurekas on yleinen, mutta yksittäin kasvava sieni, joka kasvaa jo keskikesästä lähtien erilaisissa lehtipuuvaltaisissa metsissä. Sitä on joskus pidetty syötävänä ja sopivana tarjokkaana niukkaan keskikesän sienilajistoon, mutta siitä voi aiheutua vatsavaivoja ja kaiken lisäksi se on varsin mauton, joten sitä ei kannata kerätä. Sen voi sekoittaa erinomaiseen ruokasieneen, mustavahakkaaseen (Hygrophorus camarophyllus), joka kasvaa kuitenkin havumetsien sammalikoissa ja sillä on johteiset, paksut heltat ja miellyttävä, parfyyminen tuoksu.

Isojuurekas saattaa muistuttaa koivulahorusokasta (Pluteus cervinus). Sekin kasvaa lehtilahopuilla (joskus myös havupuilla). Sen heltat ovat kuitenkin tiheässä ja irtotyviset, vanhemmiten punertavat (sieni punertavaitiöinen) ja sieni haisee retikkamaiselta. Koivulahorusokasta on pidetty aiemmin syötävänä ruokasienenä, ei kuitenkaan kovin laadukkaana. Nuijamalikka (Ampulloclitocybe clavipes) on hieman saman värinen, mutta selvästi pienempi, jalka nuijamainen ja heltat johteiset. Lisäksi se on hyvin vetinen ja kasvaa metsän karikkeessa, sammalikossa tai heinikossa, usein polkujen varsilla. Nuijamalikka voi aiheuttaa alkoholin kanssa myrkytyksen.

Isojuurekas

Taksonomia

Pääryhmä

Heimo

Suku

Laji