Muunnokset
Rikkapeltovalvatti (var. arvensis)
Meripeltovalvatti (var. maritimus)
Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juuristo laaja, vaakasuora, kellanruskea.
Korkeus
40–150 cm. Varsi tav. haaraton, nystykarvainen, ontto. Maitiaisnestettä runsaasti.
Kukka
Kukat muodostavat 4–5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kullankeltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut ja kukkaperät nystykarvaisia tai kaljuja. Mykeröt huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, ruodit kourumaisia, palteisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä, pyöreähköt tyviliuskat ympäröivät vartta. Lapa yleensä pariliuskainen, liuskat tyveä kohti kääntyneet, joskus jokseenkin liuskaton (var. maritimus), kalju, kiiltävän sinivihreä, joskus möyheä (var. maritimus), laita epäsäännöllisen hammas–nirhalaitainen, hienopiikkinen.
Hedelmä
Litteä, särmikäs, kyhmyharjuinen, tummanruskea tai valkoinen–kellertävä (var. maritimus), 2,5–3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Pellot, heinänurmet, puutarhat, pihat, maakasat, joutomaat, tienvarret, venerannat, kivikkoiset merenrannat, rantaniityt, levävallit, luodot.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Peltovalvatti on rikkakasvi, jonka elinvoimaisuus pelloilla ja kasvimailla heikentää varsinaisten viljelykasvien kasvua. Kasvin syvänkeltaisissa mykeröissä käy kukkakärpäsiä, kimalaisia ja pieniä kovakuoriaisia – onnistuneen pölytyksen tuloksena peltovalvatti voi tuottaa jopa 6.000 lenninhaivenellista pähkylää, jotka edistävät tehokkaasti sen leviämistä. Pähkylät matkaavat paitsi tuulessa, myös leikkuupuimurin puintijätteessä, viljan tai heinän seassa ja säilyvät pitkään itämiskelpoisina. Aluksi peltovalvatti kasvattaa lehtiruusukkeen ja laajan vaakasuoran juuriston, jonka jälkisilmuista kehittyy uusia ilmaversoja. Usein peltovalvattikasvustot ovatkin hyvin laajoja ja vaikeita hävittää täydellisesti. Valvattien voimakas maitiaisnesteen eritys on varmasti tullut tutuksi kaikille, jotka kasvia ovat joutuneet kitkemään.

Etelä- ja Keski-Suomen peltovalvatti on valloittanut jo ikimuistoisina aikoina, pohjoiseen asuttaminen on alkanut myöhemmin ja jatkuu yhä. Osasyynä peltovalvatin menestykseen lienee kierroton kevätviljojen viljely. Paitsi sisämaahan, laji on levinnyt ihmisen mukana ympäri maapallon rantoja. Monen muun rikkaruohon tapaan peltovalvattikin lienee alun perin kotoisin merenrannoilta. Suomessakin kasvaa levävallien alkuperäiskasvina peltomaiden rikkaruohoa matalampi, sinertävämpi, kaljumpi, melko ehyt- ja möyheälehtinen, niukkamykeröinen ja vaaleapähkyläinen meripeltovalvatti (var. maritimus). Paikoin se on levinnyt kulttuuriympäristöihinkin, mutta sillä ei ole taipumuksia siirtyä rikkakasviksi edes ranta-asutuksen piiriin. Osa peltojen rikkaruohoista lienee kuitenkin alalajien välisiä risteymiä.

Peltovalvatti

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji