Koko
3 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Liejusukasjalkainen on pieni, kellertävän tai vihertävän harmaa, melko litteä monisukasmato. Lajin päätä koristavat useat lonkerot, tuntosarvet ja kaksi silmäparia. Madon selkää peittää 14 paria soikean tai pyöreän muotoista, läpikuultavaa suomua kahdessa limittäisessä rivissä, ja niiden alla harittaa jokaisesta jaokkeesta eripituisia ja -muotoisia sukasia.
Ravinto
Liejusukasjalkainen on peto, joka syö pieniä pohjaeläimiä. Isommat yksilöt pystyvät saalistamaan isompia pohjassa eläviä lajeja, kuten katkoja.
Levinneisyys ja elinympäristö
Liejusukasjalkaista tavataan alueella joka ulottuu eteläiseltä Itämereltä keskiselle Suomenlahdelle ja Selkämerelle. Laji elää pääasiassa syvemmillä lieju-, hiekka- ja sorapohjilla, mutta sitä tavataan myös paikoin kivien ja levien seassa matalammassakin vedessä. Liejusukasjalkainen ui ajoittain pohjan läheisessä vedessä.
Lisääntyminen
Liejusukasjalkaisella on sisäinen hedelmöitys. Munien kehitys toukiksi tapahtuu naaraan ruumisonteloissa talvikauden aikana. Keväällä toukat uivat avoveteen, jossa ne kehittyvät aikuisiksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että merenpohjan muuttuessa hapettomasta hapekkaaksi, ensimmäisten 2–3 vuoden aikana alueelle saapuvat pohjan pinnalla uivat (nektobenttiset) pienet madot ja katkat, kuten liejusukasjalkainen ja valkokatka.

Sukasmatojen tiedetään olevan yleensä herkkiä myrkyllisille organotinoille. Etenkin liejusukasjalkainen on hyödyllinen indikaattorieläin, koska se on yksi harvoista lajeista, joka elää syvillä pehmeillä pohjilla.

Liejusukasjalkainen

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji