Synonyymeja
Itämerensimpukka, Macoma balthica
Koko
Täysikasvuisena halkaisijaltaan 10–100 mm, meillä yleensä 15–25 mm.
Ulkonäkö
Kasvurenkaiden kuvioima kuori on väriltään valkoinen tai vaaleanpunainen, mutta tummuu vähähappisissa oloissa. Kuori on hento, litteä, soikea tai hieman kolmiomainen ja vaaleanpunertavana se muistuttaa peukalonkynttä. Saranaosassa ei ole selviä hampaita.
Itämeren vähäsuolaisissa lahdissa elää pieniä makean veden simpukkalajeja, mm. muutaman millimetrin kokoisia hernesimpukoita (Pisidium spp.), jotka voi sekoittaa pieniin liejusimpukoihin.
Elinympäristö ja ravinto
Liejusimpukka on Itämeren pehmeiden pohjien valtalaji. Se kaivautuu sedimenttiin noin 10 cm syvyyteen missä se suodattaa planktoneliöstöä, bakteereita ja muuta orgaanista ainesta sedimentin pinnalle ulottuvan, putkimaisen sifoninsa avulla. Lajilla on kaksi ohutta, 5–8 cm pitkää sifonia, sisään- ja ulospäinsuuntautuvalle vedelle. Kaivautumisen takia eläviä liejusimpukoita on vaikea havaita. Kuolleena simpukasta jää pelkkä kuori, joka paljastuu kun virtaukset kuljettavat pohja-ainesta pois.
Levinneisyys
Liejusimpukka pystyy elämään sekä hyvin vähäsuolaisessa murtovedessä että vähähappisissa oloissa ja siksi se on runsaslukuisin ja laajimmin levinnyt simpukkalaji Itämeressä. Parhaiten se viihtyy 2–5 metrin syvyydessä, missä sitä voi olla satoja yksilöitä neliömetrillä, mutta sen elinympäristö ulottuu myös syvemmälle, jopa 70–80 metrin syvyyteen asti. Koviin vedenalaisiin pintoihin se ei tartu.
Lisääntyminen
Liejusimpukka lisääntyy keväisin, jolloin sen sukusolut ja toukat liikkuvat vapaasti vedessä.
Samannäköisiä lajeja
idänsydänsimpukka, pikkusydänsimpukka, hietasimpukka, hernesimpukka (makean veden laji)

Liejusimpukat ovat yleisiä myös pohjoisten valtamerten rannoilla ja jokien suistoissa, missä ne ovat tyypillisesti vuorovesivyöhykkeen eläimiä. Geneettisesti Itämeren liejusimpukka on Tyynenmeren ja Atlantin sekakantaa.

Liejusimpukka

Taksonomia

Pääryhmä

Pääjakso

Luokka

Suku

Laji