Koko
5–10 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Liejukotilon kuori on usein likaisenkeltainen tai ruskean–vihertävän harmaa. Kuoren kärki on sisäänpainautunut, litteähkö ja suuaukko on pyöreä. Kuoren kierteiden lukumäärä on 4–5 ja niiden uurteet ovat syvät. Rehevöityneessä vedessä kuoren kärki on yleensä jonkin verran korkeampi. Lajin sulkulevy (operculum) on spiraalimaisesti kehittynyt. Liejukotiloilla on erityinen, ulkoinen hengityselin, joka näkyy niiden liikkuessa.
Ravinto
Liejukotilo syö tehokkaasti kasvien ja eläinten kuollutta, eloperäistä ainesta (detritusta) ja vesikasvien pinnoilla kasvavaa kasviplanktonia. Laji kykenee myös nakertamaan osia irti vesikasveista sekä suodattamaan kasviplanktonia vedestä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Liejukotilo on makean veden laji ja on paikoittain yleinen suojaisilla ja vähäsuolaisilla (alle 3 ‰) rannoilla Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjanlahdella. Se tuntuu viihtyvän erityisesti savipohjilla. Laji on palearktinen ja sen esiintymisalue pohjoisella pallonpuoliskolla on laaja.
Lisääntyminen
Liejukotilo on hermafrodiitti, eli lajin yksilöt toimivat joko naaraina tai koiraina. Vapaata toukkavaihetta ei ole. Laji pystyy lisääntymään vuosittain 2–3 kertaa, munimalla kerralla n. 150 munaa vesikasvien pinnalle. Jälkeläiset ovat sukukypsiä noin vuoden ikäisinä ja kuolevat 13–21 kuukauden ikäisinä.

Liejukotilo