Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
50–150 cm. Varsi pysty, tiheäkarvainen (sekä hapsi- että tähtikarvoja).
Kukka
Säteittäinen (kukkimisen alkuvaiheessa kellomainen), 1–2 cm leveä. Terälehtiä 5, keltaisia. Verhiö karvainen, 5-liuskainen, ilman ulkoverhiötä (malvakasveistamme ainoa, jolla ei ole ulkoverhiötä). Heteitä monta. Emiö yhdislehtinen, moniluottinen. Kukat lehtihangoissa yksittäin, pitkäperäisiä.
Lehdet
Kierteisesti, pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa herttamainen, hammaslaitainen–pyöreähampainen, pehmeäkarvainen. Murskattuna tuoksuvia.
Hedelmä
12–15-osainen lohkohedelmä. Lohkot pitkänokkaisia (2–3 mm). Siemenet verkkokuvioisia, karvaisia.
Kasvupaikka
Lastauspaikat, joutomaat, lintujen ruokintapaikat.
Kukinta
Elo–syyskuu.

Aasiasta kotoisin olevaa kelta-auliota voi tavata nykyisin lähes ympäri maailmaa. Meillä se on melko uusi ja vielä toistaiseksi kohtuullisen harvinainen tulokas, vaikka sitä on löytynyt kulttuurimailta Lapista asti. USA:ssa kelta-aulio luokitellaan monissa osavaltioissa harmillisten vieraslajien joukkoon. Aasiassa laji oli kuitujensa vuoksi hyödyllinen kuitukasvi esim. köysimateriaaliksi juutin tapaan jo 4000 vuotta sitten. Lehtiä käytetään edelleenkin ravintona. Hyödynnettävien, samettikarvaisten lehtiensä vuoksi laji on saanut englanninkielisiksi nimikseen mm. velvet-leaf (samettilehti) ja China-jute (kiinanjuutti). Lehmuksen lehtien muotoiset lehdet ovat innoittaneet ruotsalaisia nimittämään lajia lindmalvaksi (lehmusmalva) ja saksalaiset ovat panneet paremmaksi antamalla nimeksi Lindenblättrige Schönmalve (lehmuslehtinen kaunomalva). Kytkös lehmukseen on sikäli hyvä valinta, että lehmukset kuuluvat nykyisin samaan malvakasvien heimoon kuin kelta-aulio. Vielä jokin aika sitten lehmuksilla oli aivan oma lehmuskasvien heimonsa, Tiliaceae. Onko lehmukseen yhdistetyn lajinimen laatijoilla ollut jotain salaista tietoa?

Kelta-aulio

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji