Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–70 cm. Varsi haaraton, tanakka, hienokarvainen.
Kukka
Vastakohtainen. Teriö keltainen, yhdislehtinen, 2-huulinen, kannuksellinen, 25–30 mm pitkä. Ylähuuli 2-liuskainen; alahuuli 3-liuskainen, sen tyvellä oleva punakeltainen pullistuma sulkee teriön tiukasti. Kannus 6–12 mm pitkä, hoikka. Verhiö yhdislehtinen, 4-liuskainen. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto runsaskukkainen, pitkä, tähkämäinen latvaterttu.
Lehdet
Alimmat vastakkain, ylemmät kierteisesti. Ruodittomia. Lapa tasasoukka, teräväkärkinen, laidat taakäänteisiä.
Hedelmä
Lähes pyöreä 5–10 mm pitkä kota. Siemen siipipalteinen, kiekkomainen.
Kasvupaikka
Hiekkaiset ja soraiset merenrannat, kalliot, tienvarret, satama-alueet, kuivat joutomaat, viljapellot, kylvönurmet, pellonpientareet. Myös koristekasvi sekä viljelyjäänne ja -karkulainen.
Kukinta
(Kesä–)heinä–syys(–loka)kuu.

Kannusruoholajeja (Linaria spp.) on erityisen paljon Länsi-Aasiassa ja Välimeren maissa. Monet niistä ovat ainakin jossain määrin kulttuurin seuralaislajeja.

Keltakannusruoho on monivuotinen, vahvajuurakkoinen, juurisilmuinen ruoho. Se kukkii tienpientareilla vielä myöhään syksylläkin. Alun perin keltakannusruoho on Suomessa merenrantojen kivikkokasvi. Sisämaan kasvit saattavat olla myöhäisempiä tulokkaita. Kauniskukkaisena keltakannusruohoa on siirretty koristeeksi puutarhoihin, ja silläkin tavalla se on saanut uusia kasvualueita. Kannusruohoa käyttävät myös villiyrttikokit – ei pelkästään kukkien kauneuden vaan niiden imelän, hiukan karvaan maun ansiosta.

Keltakannusruohon erikoisen näköisen teriön alahuulen kaksi pullistumaa sulkevat tiiviisti kukan nielun. Vain kimalaiset ja muutamat muut vahvat hyönteiset pystyvät avaamaan kukan, pääsemään kannuksen mesivarastolle ja suorittamaan pölytyksen. Erikoistunut kukka toisaalta vähentää pölyttäjien välistä kilpailua, toisaalta lisää niiden kukkauskollisuutta. Molemmat osapuolet hyötyvät tästä: kannusruohon harvoille ja valituille pölyttäjille riittää enemmän mettä, ja kasvin siitepöly puolestaan kulkeutuu todennäköisemmin oikeaan osoitteeseen lajitoverin emin luotille. Tosin eräät pistiäiset, jotka eivät pääse käsiksi meteen normaalia reittiä, purevat reiän kannusruohon kannuksen kärkeen ja rosvoavat meden tekemättä vastapalvelusta kasville.

Kannuruohosta voi meilläkin tavata muutamia muitakin lajeja: melko yleisenä juovakannusruohon (L. repens, josta oma sivu) sekä satunnaisina tulokkaina ja myös puutarhoihin tuotuina ja joskus karkulaisina ainakin sinipunakukkaisen sirokannusruohon (L. incarnata) ja keltakukkaisen, melko isokokoisen härmäkannusruohon (L. genistifolia).

Keltakannusruoho

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji