Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
punanuljaska
Lakki
5–15 cm leveä, nuorena puolipallomainen tai kupera, myöhemmin laakean kupera, paksun limakerroksen peittämä. Väri ruskean- tai violetinharmaa, vanhana usein mustatäpläinen. Heltat harvassa, pitkäjohteiset, paksut, nuorena vaaleanharmaat, myöhemmin tummuvat mustahkonharmaiksi.
Jalka
Tukeva, pitkä (4–10 cm), 1–3 cm paksu, tyveen asti limapintainen. Harmahtavanvalkoinen, tyvi sitruunankeltainen. Jalan latvaosassa limasta muodostuva rengas, jonka itiöt värjäävät pian mustaksi.
Malto
Valkoista, jalan tyveltä keltaista, paksua, vetisen pehmeää. Harmaantuu hitaasti vanhemmiten. Kypsennettäessä mustuu.
Itiöpölyn väri
Musta.
Maku
Mieto, hapahko.
Haju
Heikko, hapahko.
Kasvupaikka
Tuoreet kangas-, kuusi- ja sekametsät, metsäteiden ja polkujen varret, ohuella sammalikolla. Kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.
Värjäys
Värjäyssieni. Harmaanruskeita ja punaruskeita värisävyjä.

Kuusen seuralaislaji limanuljaska kasvaa yleisenä mutta ei kovin runsaana koko Suomessa kuusen pohjoisrajalle asti. Laji kasvaa ohuessa sammalikossa tuoreissa kuusi- ja sekametsissä usein teiden ja polkujen varsilla.

Epämiellyttävästä nimestään huolimatta limanuljaska on hyvä ruokasieni. Nuori itiöemä on kokonaan paksun limasuojuksen peitossa ja varsinkin kostealla säällä aikuisetkin yksilöt voivat olla hyvin limaisia. Limainen pintakelmu nyljetään pois ennen sienen valmistamista. Helpointa sieni on nylkeä metsässä heti poimimisen jälkeen; näin sienet eivät pääse mustuttamaan sienikoria tai muita sieniä. Sieni halkaistaan sieniveitsellä pystysuunnassa tyvestä lakkia kohti niin, että lakin limakerros jää kuitenkin ehjäksi. Halkaisun jälkeen on helppo nylkeä sieni vetämällä puolikkaat irti toisistaan. Sieniveitsellä on hyvä samalla poistaa limanuljaskan keltainen, puumainen tyvi. Limanuljaskan sanotaan sisältävän ureaa, joten se ei sovellu munuaisvikaa sairastaville.

Mikäli löydetyt limanuljaskat ovat ylikypsiä ruokakäyttöön, ei niitä silti tarvitse jättää metsään. Limanuljaska on oivallinen värjäyssieni, ja erityisesti jo lähes mädät itiöemät ovat sopivia värjäykseen. Limanuljaskasta saa esimerkiksi täyteläisen harmaan- tai punaruskean sävyn alunalla (kaliumaluminiumsulfaatti) puretettuun (alunaliemessä keitettyyn) villalankaan.

Limanuljaska on helposti tunnistettava laji, eikä siitä tunneta ravinnoksi kelpaamattomia näköislajeja. Punanuljaska (Gomphidius roseus) on limanuljaskaa pienempi, punalakkinen ja limapintainen lähilaji. Nummitatin seurassa kiinteästi kasvavan ruusunpunalakkisen punanuljaskan malto on vaaleaa, mutta jalan tyveltä kellanpunaista. Punanuljaska on ruokasieni, mutta niukkasatoinen.

Limanuljaska

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji