Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
keltahapero, sinappihapero
Lakki
3–6 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, limainen, kuivana kiiltävä, reuna sileä tai hieman uurteinen. Pintakelmu keltainen, keskeltä kellanoranssi, reunoilta vaaleankeltainen. Heltat melko harvassa, kolo– tai tasatyviset, munankeltaiset.
Jalka
2–6 cm pitkä, 0,5–1 cm paksu, tasapaksu, pysyvästi valkoinen, nuorena kiinteä, vanhana hohkainen.
Malto
Pysyvästi valkoista, haurasta.
Itiöpölyn väri
Okrankeltainen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko tai hedelmäinen, vanhemmiten muistuttaa munankeltuaisen hajua.
Kasvupaikka
Lehdot, lehti- ja sekametsät, kuusikot, lepikot, hakamaat ja puistot. Koivun ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–syyskuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Munahapero ei ruokasienenä aivan vedä vertoja isoveljelleen keltahaperolle, mutta on silti kelpo ruokasieni. Munahapero kasvaa yleisenä koko maassa tunturialueita lukuun ottamatta lehdoissa, sekametsissä, hakamailla ja puistoissa koivun ja kuusen seuralaisena.

Munahaperon saattaa sekoittaa muihin keltaisiin tai kellertäviin haperoihimme, kuten keltahaperoon (R. claroflava) tai sinappihaperoon (R. ochroleuca), jotka molemmat ovat kookkaampia, heltat vaaleammat ja malto harmaantuu. Sinappihaperon maku on kirpeä, eikä se sovellu ruokasieneksi.

Munahapero

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji