Syötävyys
O* – keittämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
nokirousku, tammensavurousku
Lakki
4–10 cm leveä, laakea, vanhempana joskus kuoppakeskustainen, himmeäpintainen, kuiva. Vaihtelevasti vaalean tai tumman harmaanruskea, vyöhykkeetön, tasavärinen. Heltat melko tiheässä, niukalti johteiset, joskus tyveltä haarovat, nuorena kellanvalkoiset, vanhempana okrankellertyvät.
Jalka
Solakka, 5–10 cm pitkä, yleensä tasapaksu (0,5–1,5 cm), tasavärinen, lakin värinen tai lakkia vaaleampi, himmeä, täyteinen.
Malto
Valkeaa, melko haurasta.
Maitiaisneste
Valkoista, hitaasti punertuvaa.
Itiöpölyn väri
Kellertävä.
Maku
Hieman kirpeä.
Haju
Heikon tunkkainen.
Kasvupaikka
Ravinteiset lehti- ja sekametsät, lehtomaiset kuusikot, tunturikoivikot. Ainakin koivun juurisieni. Koko Suomi.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Suolaus, pakastus.

Savurousku kasvaa Etelä-Suomessa yleisempänä kuin pohjoisessa. Se on melko vaatelias laji ja kasvaa mielellään ravinteikkaissa lehti- ja sekametsissä koivun seuralaisena. Savurousku on suhteellisen harvalukuinen ja pienisatoinen, yleensä yksittäin kasvava laji, joten sen merkitys ruokasienenä on melko vähäinen.

Savurousku muistuttaa jo nimiltäänkin samanhenkisiä noki- (L. lignyotus) ja tammensavurouskua (L. azonites). Savurousku on nokirouskua vaaleampi ja harmaampi ja sen jalka on latvasta sileä. Nokirouskun jalka on latvasta ryppyinen ja sen lakki on usein ryppyinen ja nipukallinen. Tammensavurouskun lakki on vaaleankirjava ja lakin reuna on valkoinen ja jalka on vaaleampi. Tammensavurousku vauriokohdat muuttuvat nopeasti punertavaksi. Lisäksi sen kasvupaikkoja ovat vain eteläiset jalopuulehdot, joissa se kasvaa harvinaisena tammen seurassa. Tammensavurousku ja savurousku ovat syötäviä ruokasieniä keittämisen jälkeen, nokirousku ei tarvitse keittämistä.

Savurousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji