Syötävyys

*** – erinomainen ruokasieni
Näköislajit

kangaspalsamirousku, kangasrousku, lakritsirousku, maksarousku, pikkurousku, rahkarousku, rutarousku (viimeinen kuva)
Lakki

2–5 cm leveä, hieman tahmea, nuorena kupera ja usein nipukallinen, myöhemmin laakenee, vanhana laakean suppilomainen, nipukka usein häviää sienen vanhetessa. Tumman violetinruskea, varsinkin nuorena, himmeä, kuivuessaan haalistuva. Heltat tiheässä, tasatyvisiä tai lyhytjohteisia, kapeahkoja, aluksi vaalean-, vanhemmiten tummanpunaruskeita. Varsinkin kostealla säällä lakin reunoilla näkyy helttojen suuntaisia uurteita.
Jalka

3–5 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1 cm), solakka, usein hieman käyrä, tummempi kuin lakki ja heltat, tumman punaruskea, violetinvivahteinen, vaaleahärmäinen, ontto.
Malto

Vetisen vaaleanruskeaa, punertavaa, haurasta.
Maitiaisneste

Pysyvästi valkoista, runsasta.
Itiöpölyn väri

Kermankeltainen.
Maku

Mieto, jälkimaku karvas.
Haju

Miellyttävän imelä, sikurin tai curry-mausteen tuoksua muistuttava. Tuoksu voimistuu sienen kuivuessa ja säilyy pitkään kuivatuissa sienissä, jopa sienikorissa, jossa sikurirouskuja on säilytetty pidemmän aikaa. Itiöemien välillä voi olla suuria eroja tuoksun voimakkuudessa. Sikurirouskujen runsas syöminen saattaa lisätä ihosta erittyvää sikurirouskun tuoksua.
Kasvupaikka

Lehtomaiset kuusikot, kuusivaltaiset lehdot, sammalikossa, karikkeessa, usein täysin pehmeäksi lahonneilla havupuun kannoilla. Varmuudella ainakin kuusen, mahdollisesti myös muiden puiden juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja harvalukuisena pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elokuu–lokakuun alku.
Säilöntä

Kuivaus, pakastus, suolaus. Voidaan säilöä kaikin tavoin.

Sikurirousku kasvaa kuusen seuralaisena yleisenä ja paikoin hyvin satoisana. Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisena sitä on tavattu Kainuun korkeudellakin. Se on erinomainen ruokasieni, eikä vaadi esikäsittelyä, vaan kelpaa suoraan pannulla paistettavaksi. Vaikka sikurirousku on pienikokoinen, satoisana sitä saa poimittua nopeasti runsaita määriä. Lisäksi sikurirousku voimakasmakuisena toimii paremminkin miedompien sienten kanssa käytettynä maustesienenä kuin siten, että ruoka olisi yksinomaan sikurirouskusta tehty, vaikka sitä voi toki niinkin käyttää.

Sikurirouskun saattaa sekoittaa muihin pieniin ruskeisiin rouskuihin kuten pikku- (L. tabidus), ruta- (L. lacunarum), oranssi- (L. aurantiacus), kangas- (L. rufus), kangaspalsami- (L. mammosus) tai harvinaisempiin rahka- (L. sphagnet) ja maksarouskuun (L. badiosanguineus). Pikkurousku ja rutarousku ovat vaaleampia, vähäpätöisemmän makuisia tai jopa hiukan kirpeitä, kangasrousku on miltei hajuton, mutta polttavan kirpeä, varsinkin sen heltat ja jalka ovat vaaleammat ja kookkaammat. Sikurirousku tuoksuu etenkin kuivahtaneena sikurilta, kangaspalsamirousku kookokselta. Lakritsirouskun maitiaisneste on muista rouskuista poiketen kirkkaan veden väristä. Sikurirouskun heltat ovat tummemmat kuin muilla pienillä ruskeilla rouskuilla. Lakritsirouskua lukuun ottamatta mainitut näköislajit ovat osa keittämisen jälkeen, osa ilman esikäsittelyn tarvetta käyttökelpoisia ruokasieniä.

Sikurirousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji