Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
20–70 cm. Varsia 1–3, varsi 2–5 kertaa haarova. Varren tyvellä lavattomia, suomumaisia lehtituppia, varhain lakastuvia.
Kukka
Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 15–25 mm leveä; terälehtiä tav. 5, yleensä verholehtiä pidempiä, osa usein vaillinaisesti kehittyneitä, keskenään erikokoisia. Verholehtiä 5. Kukkapohjus 4–9 mm pitkä, useimmiten melko runsaskarvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, viuhkomainen, monikukkainen, kukkaperä sileä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehtiä 2–5, pitkäruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Tyvilehtien lapa munuaismainen–pyöreähkö, tavallisesti niukkakarvainen, herttatyvinen, 3-liuskainen tai joskus ehyt, liuskat leveitä, isohampaisia–matalaan liuskaisia. Varsilehtien lapa tyveen asti liuskoittunut, liuskat tasasoukan suikeita–kapean vastapuikeita, etenkin kärkipuolelta usein epäsäännöllisen isohampaisia–liuskaisia.
Hedelmä
Tiheäkarvainen pähkylä, kärjessä 0,6–1,7 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Lehdot, lehtoniityt, lehtokorvet, harmaalepikot, puistot.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Metsänreunoilla, puistoissa ja lehdoissa saattaa alkukesällä nähdä kasveja, jotka tuovat ensimmäisenä mieleen kevätleinikin. Moni kasvien maailmaan perehtynytkin tyytyy tunnistamaan kasvit kevätleinikeiksi sen enempää pohtimatta ja pitkään ne luettiin tähän muotoryhmään kasvitieteen piirissäkin. Kevätlehtoleinikit ansaitsevat kuitenkin huolellisempaa tarkastelua, sillä kyseessä on yksi monimuotoisimmista lajiryhmistä apomiktisten leinikkien suuressa joukossa.

Apomiktisilla leinikeillä on kyky tuottaa siementä ilman hedelmöitystä. Apomiksissa ei tapahdu perintötekijöiden uudelleen ryhmittymistä, joten kaikki jälkeläiset ovat emokasvin kopioita. Kukin apomiktinen leinikkilinja on itsenäinen ja erillinen, niin sanottu pikkulaji, joita tunnetaan luonnostamme yhteensä neljättäsataa. Uusien mutaatioiden myötä pikkulajien määrä vain kasvaa vuosien vieriessä, joten leinikeissä riittää luonnonystävälle haastetta pitkäksikin eliniäksi. Satojen, vain vähän toisistaan eroavien pikkulajien tunnistaminen on ammattikasvitieteilijöidenkin painajainen ja useimmille riittää hyvin tämän valtavan lajikirjon jäsenien ryhmittely neljäksi muotoryhmäksi, joista vajaa sata pikkulajia käsittävä kevätlehtolehtoleinikki-ryhmä on yksi (ja sen ‘virallinen’ nimi nykyään onkin käenleinikkiryhmä).

Vanhan nimensä mukaisesti kevätlehtoleinikki on kevätleinikin (R. auricomus -ryhmä) ja lehtoleinikin (R. cassubicus -ryhmä) välimuoto niin ulkonäön, kasvupaikkavaatimusten kuin kukinta-ajankin suhteen. Kevätlehtoleinikkejä kasvaa yleisimmin Suomen lounaispuolen lehdoissa ja muissa rehevissä paikoissa, pohjoisempana sen paikan ottavat muut toukoleinikki-ryhmään (R. auricomus s. lat.) kuuluvat pienempien ryhmien edustajat – kaikkein pohjoisimpana taigaleinikkiryhmään (R. monophyllos -ryhmä) kuuluvat pikkulajit.

Kevätlehtoleinikit

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji