Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Maavarsi ohut.
Korkeus
10–35 cm. Varsi koheneva–pysty, kähäräkarvainen.
Kukka
Säteittäinen. Terälehtiä 5, vaaleankeltaisia, n. 15 mm pitkiä. Verholehtiä 5, tylppä–teräväkärkisiä, kärjestä karvaisia. Heteitä 10. Emejä 5. Kukinto 1–7-kukkainen sarja.
Lehdet
Kierteisesti, pitkäruotisia. Lapa kolmisorminen, vihreä–punaruskea. Lehdykät kolmiomaisen vastapuikeita, lanttopäisiä.
Hedelmä
Lieriömäinen, 5-särmäinen, 8–12 mm pitkä kota.
Kasvupaikka
Puutarhat, puistot, hautausmaat, kaatopaikat, metsänreunat. Koristekasvi.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Käenkaalin suku (Oxalis) on heimonsa suurin ja ainoa Suomen luonnossa tavattava. Eniten lajeja on eteläisen pallonpuoliskon trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla, varsinkin Etelä-Amerikan Andeilla, osissa Brasiliaa ja Etelä-Afrikassa. Ihmisen mukana monet lajit ovat levinneet uusille alueille. Monet suvun rikkaruohot ovat hyvin vaikeita torjua ja todellinen riesa lämpimien seutujen viljelijöille. Useat käenkaalilajit lisääntyvät pääasiassa kasvullisesti, mikä on hämärtänyt lajirajoja ja aiheuttanut paljon sekaannusta. Pystykäenkaali on usein esitelty kirjallisuudessa nurmikäenkaalina (O. dillenii), joka on hyvin samannäköinen lähilaji, mutta meillä harvinainen ja satunnainen. Tarhakäenkaali esitellään joissakin teoksissa omana lajinaan O. corniculata (sarvikäenkaali). Pystykäenkaalin voi lähinnä kasvunsa alkuvaiheessa sekoittaa ‘tavalliseen’ käenkaaliin eli ketunleipään (O. acetosella).

Keltakukkainen pystykäenkaali kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian lauhkeissa vyöhykkeissä samantapaisilla kasvupaikoilla kuin meikäläinen sukulaisensa, käenkaali eli ketunleipä. Parhaiten laji näyttää kotiutuneen varjoisiin pihapuutarhoihin ja hautausmaille puiden ja pensaiden suojaan. Lajin punalehtinen muunnos, pihakäenkaali (Oxalis stricta ‘Rufa’) lienee alun perin tuotu silmiemme iloksi kukkapenkkeihin, joissa se onkin kiitollinen ja näyttävä koristekasvi.

Pystykäenkaali

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji