Siipien kärkiväli
Pieni(–keskikokoinen), 28–40 mm.
Siipien yläpinta
Ensimmäisellä sukupolvella (f. levana) kellanoranssi, jossa mustia pisteitä, täpliä ja alueita. Etusiiven etukärjessä valkoisia täpliä ja takasiiven laidassa sininen punos. Toisella sukupolvella (f. prorsa) musta, jossa valkoisia vöitä ja täpliä. Lisäksi punaisia juovia etenkin takasiiven reunassa.
Siipien alapinta
Ensimmäisellä sukupolvella etusiivessä sekoitus viininpunaisia, ruskeita, valkoisia ja vaaleanruskeita täpliä. Takasiipi viininpunaisesta lilaan, ohuiden vaaleiden juovien halkoma. Toisella sukupolvella sekä etu- että takasiivet ruosteenpunaiset, joissa valkoinen poikkijuova.
Elinympäristö
Ravinteikkaat metsät ja niityt.
Lentoaika
Ensimmäinen sukupolvi huhtikuun loppupuolelta kesäkuun loppupuolelle ja toinen heinä–elokuussa.
Talvehtimismuoto
Kotelo.
Toukan ravintokasvi
Nokkonen (Urtica dioica).

Karttaperhonen on melko uusi tulokas Suomen lajistossa. Ensimmäiset yksilöt havaittiin 70- ja 80-luvulla. Laji tuli maahamme idästä Laatokan pohjoispuolelta. Nykyisin karttaperhosta voi tavata harvinaisena Pohjois-Suomessakin.

Karttaperhosen eri sukupolvet ovat aivan eri näköisiä ja niitä luulisi helposti aivan eri lajeiksi. Karttaperhosen musta loppukesän muoto (f. prorsa) muistuttaa haapaperhosta ja häiveperhostakin, mutta on niitä huomattavasti pienempi. Nokkosperhosen ja hopeatäplän risteymää muistuttavan karttaperhosen keltaoranssisen kevätmuodon (f. levana) tunnistaa takasiiven sinisestä punoksesta. Myös takasiiven ohuiden valkoisten juovien verkosto on lajille tunnusomainen piirre.

Erityisesti kevätsukupolven koiraat puolustavat reviirejä niityillä ja metsänlaidoilla, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat kasoissa nokkosten lehtien alapinnoille. Toukat elävät yhdyskunnissa ja koteloituvat nokkosten varsiin.

Karttaperhonen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji