Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

20–40 cm. Varsi usein rento–koheneva, tyvestä haarova, haarat kohenevia, 4-särmäinen, särmiä myöten pehmeäkarvainen–lähes kalju. Miltei tuoksuton.
Kukka

Teriö vastakohtainen, punainen, 15–20 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen. Ylähuuli kupera, 4–5,5 mm pitkä; alahuuli n. 4 mm pitkä, keskiliuska vastaherttamainen, sivuliuskat hyvin pienet, kolmiomaiset hampaat. Verhiö lähes säteittäinen, 5-liuskainen, 5-suoninen, teriön torven mittainen (tai hiukan pidempi), liuskat kukinnan jälkeen harittavia. Heteitä 4, joista 2 lyhyttä ja 2 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto tähkämäinen, tiheiden lehtihankaisten kiehkuroiden muodostama latvaryhmä.
Lehdet

Vastakkain, ruodillisia, aivan ylimmät ruodittomia. Lapa munuaismainen–lähes herttamainen, verkkosuoninen, myötäkarvainen, tumma, laita melko säännöllisesti iso- ja leveähampainen. Kukinnon tukilehdet varsilehtien kaltaisia.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) pitkänomaisia, hiukan särmikkäitä, ruskeita.
Kasvupaikka

Puutarhat, maakasat, viljelys- ja joutomaat.
Kukinta

Touko–syyskuu.

Kaikki neljä punakukkaista peippilajiamme ovat pieniä viljelys- ja joutomaiden kasveja. Ne vaativat kasvupaikaltaan avoimuutta ja alustaltaan ravinteisuutta. Useimmiten ne kasvavat ihmisen riesana rikkaruohoina. Tarkkasilmäinen kitkijä saattaa erottaa ensi silmäyksellä kovin samannäköisten peippien joukosta useita muun muassa kukka- ja lehtituntomerkkien osalta poikkeavia lajeja.

Välipeipin oletetaan syntyneen puna- (L. purpureum) ja sepiväpeipin (L. amplexicaule) risteytymänä, josta tuli itsenäinen kun sen kromosomisto kaksinkertaistui eikä se enää voinut risteytyä kantalajiensa kanssa. Kasveilla lajiutuminen saattaa tapahtua tällä tavoin hyvinkin nopeasti.

Välipeippi on punakukkaisista peipeistä kookkain, mutta sen voi sekoittaa isokokoisiin punapeippiyksilöihin. Ehkä varmin tuntomerkki on verhiössä, jonka liuskat ovat teriön torven mittaiset tai pitemmät. Lajinmäärityksessä voi myös seurata vainuaan: välipeippi on lähes hajuton, punapeipin ja liuskapeipin (L. hybridum) lemu on useimpien nenään epämiellyttävä. Usein jo löytöpaikan perusteella voi päästä jäljille, sillä välipeippi on Suomessa melko harvinainen kasvi, jota tavataan lähinnä Lounais-Suomessa Ahvenanmaalta Hämeeseen, toisaalta harvinaisempana Itä-Suomessa. Satunnaisesti se voi toki esiintyä pohjoisempanakin. Lajin maailmanlaajuinen levinneisyyskin on suhteellisen suppea alue pohjoista Keski- ja Itä-Eurooppaa – tällä alueella laji lienee myös alun perin syntynyt.

Välipeippi

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji