Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
30–60 cm. Varsi haaraton, karvainen.
Kukka
Teriö säteittäinen, purppuranpunainen, n. 3 cm leveä; terälehtiä viisi, 2–3,5 cm pitkiä, matalaan lanttokärkisiä. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat tasasoukkia, teriötä pitempiä. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 5-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat varren päässä ja usein myös ylimmissä lehtihangoissa.
Lehdet
Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukka, suippo, ehytlaitainen, karvainen.
Hedelmä
Munanmuotoinen, 5-liuskaisesti aukeava kota, verhiöntorven sisällä.
Kasvupaikka
Ruis- ja kesantopellot, kuivat pientareet, joutomaat, rautatiet, satamat. Myös koristekasvi.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Aurankukalla on vuosituhansien mittainen historia viljan rikkakasvina. Se on kasvanut jo Keski-Euroopan ensimmäisten, kivikautisten asumusten liepeillä. Tulivuoren tuhkaan hautautuneesta antiikin Pompeijistakin on löytynyt merkkejä siitä. Aurankukka oli aikaisemmin meilläkin varsin tavallinen rikka lounaissaariston ruispelloilla. Muualla Suomessa se esiintyi toisinaan jopa runsaana tulokkaana, varsinkin venäläisellä kauralla kylvetyissä pelloissa. Katovuosia seurannut siemenviljan tuonnin kasvu näkyi myös aurankukan yleistymisenä.

Koko kasvissa, etenkin sen siemenissä on myrkyllisiä yhdisteitä, jotka viljan sekaan joutuessaan pilasivat jauhot: ruuasta tuli pahanmakuista, runsas määrä aiheutti pahoinvointia ja pahempiakin seuraamuksia – jo viiden siemenen väitettiin johtavan kuolemaan hengityselinten halvaantuessa. Monien yksivuotisten kasvien tapaan aurankukankin siementuotanto on suuri: yksi ainoa yksilö voi tuottaa jopa yli 2500 siementä. Maanmuokkaus pelloilla piti olot yksivuotiselle kasville suotuisina, ja se lienee talvehtinut ainakin osittain viljalaareissa kylvösiemenen seassa. Sadan viime vuoden aikana viljelytapojen muutokset, etenkin tehokas siemenviljan puhdistus, ovat koituneet tämänkin erikoistuneen peltorikan kohtaloksi ja se hävisi lähes olemattomiin 1960-luvulla.

Nykyään aurankukkaa tavataan kotipuutarhoissa ja paikoin satunnaisena uustulokkaana. Sen näkeminen vaatii kuitenkin hyppysellisen hyvää onnea, eikä moni innokas kasviharrastajakaan ole päässyt ihailemaan aurankukkaa luonnossamme. Vuoden 2019 laji.fi mukaan aurankukka luokitellaan Suomesta hävinneeksi.

Siroaurankukka

Agrostemma gracilis (Agrostemma brachylobum)

Myös aurankukan lähisukulaista, siroaurankukkaa kasvatetaan nykyisin koristekasvina. Lajit erottaa helposti toisistaan verhiön liuskoja tutkimalla. Siroaurankukalla verhiön liuskat ovat teriötä lyhemmät, aurankukalla selkeästi pidemmät. Aurankukat muistuttavat kukiltaan jonkin verran koristekasvina kasvatettavaa harmaakäenkukkaa (Lychnis coronaria).

Aurankukka

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji