Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Löyhästi mätästävä.
Korkeus

25–60 cm. Varsi koheneva–pysty, yläosasta haarova, kalju, puhtaanvihreä.
Kukka

Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–vaaleansinipunainen (harvoin valkoinen), n. 3 cm leveä; terälehtiä 5, kapealiuskaisia, nielun läheltä ruskeakarvaisia. Verhiö yhdislehtinen, torvimainen, ylöspäin kapeneva, 5-liuskainen, ulkoverhiöllinen, usein violetti. Heteitä tav. 10. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto muutama–runsaskukkainen, harvoin yksin. Kukat vahvasti tuoksuvia.
Lehdet

Vastakkain, ruodittomia, tyvestä yhdiskasvuisia. Lapa tasasoukan suikea, ehytlaitainen, silposuoninen.
Hedelmä

Vihertävä, 4-liuskaisesti aukeava kota.
Kasvupaikka

Jokien hiekka- ja sorarannat, rantaniityt, kallionpenkereet, kuivat kyläkedot, tienvarret, pientareet.
Kukinta

Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Kaavin serpentiinirotu on luokiteltu vaarantuneeksi.

Nykyaikana herrasmies antaa kyseenalaisen kuvan käytöstavoistaan kehaisemalla daamiaan pulskaksi. Toisin oli vielä sata vuotta sitten, kun A. Mela antoi kasviossaan pulskaneilikalle suomenkielisen nimen: pulska tarkoitti komeaa, mikä sopiikin maamme kolmesta neilikkalajista suurikukkaisimmalle – mitään paksua tai lihavuuteen viittaavaa kasvista ei löydy hakemallakaan! Jo antiikin kreikkalaisia neilikan kukkien kauneus innoitti omistamaan ne kauneuden jumala Afroditelle: suvun tieteellinen sukunimi Dianthus pohjautuu sanoihin dios anthos, ’jumalten kukka’. Kukkien miellyttävä tuoksu tuntuu vahvana etenkin öisin, sillä pulskaneilikka houkuttelee pölyttäjikseen etupäässä yökkösiä.

Pulskaneilikka saapui Suomeen Tenojoen rannoille, Kemijokivarteen ja Oulangalle idästä pian Suomea peittäneen mannerjään vetäydyttyä. Perämereen laskevien jokien suullekin se on levittäytynyt, muttei sen etelämmäksi. Alkuaan pulskaneilikka on hiekkaisten joenrantojen, kuivien lehtojen ja kalkkikallioiden kasvi, mutta on luonnonkasvupaikoiltaan levittäytynyt myös ihmisen raivaamille niityille, pientareille ja tienvarsille. Sitä on siirretty myös tarkoituksella pihojen koristeeksi. Pohjois-Karjalassa tunnetaan lisäksi äärimmäisen emäksisillä serpentiinikallioilla viihtyvä muunnos, joka on luonnonsuojeluasetuksessa merkitty erityisesti suojeltavaksi.

Pulskaneilikka on hietaneilikkaa (D. arenarius) kookkaampi, löyhemmin mätästävä, leveälehtisempi ja runsaskukkaisempi, sen kukat ovat myös suuremmat ja yleensä sinipunertavat. Pulskaneilikka muistuttaa myös hieman käenkukkaa (Lychnis flos-cuculi), jonka kukkien väri kuitenkin on vaaleampi ja verhiö lyhyempi.

Pulskaneilikka

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji