Mali

• Nimi myös

  Koiruoho

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho.

• Korkeus

  30–100 cm. Monivartinen. Varsi tyvestä puutunut, etenkin yläosasta nukkakarvainen. Ryydintuoksuinen.

• Kukka

  Kukat muodostavat n. 3–4 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön kukat haaleankeltaisia, torvimaisia, pieniä. Laitimmaiset kukat kapeita emikukkia, kehräkukat leveämpiä, kaksineuvoisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto puolipallomainen, kehtosuomut muutamassa rivissä, karvaisia. Mykeröt nuokkuvia, pystyhkönä, harsuna, terttumaisena ryhmänä.

• Lehdet

  Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeettomia. Lapa kolmiomainen, molemmin puolin hopeisen tiheäkarvainen, 2–3 kertaa pariliuskainen, liuskat ehytlaitaisia, pyöreähkökärkisiä.

• Hedelmä

  Pitkulainen, kellertävä pähkylä.

• Kasvupaikka

  Pihat, kedot, hietikot, laitumet, rauniot, tienvarret. Myös rohdos- ja maustekasvi.

• Kukinta

  Heinä–syyskuu.

Mali lienee alun perin kotoisin itäisen Välimeren alueelta. Tieteellisen sukunimensä se on lainannut antiikin Kreikan Artemis-jumalattarelta, joka tarun mukaan keksi kasvin hyvät ominaisuudet ja antoi tietonsa ihmiskunnan käyttöön. Suomeen kasvi tuotiin aluksi luostaripuutarhoihin, myöhemmin sitä istutettiin myös rahvaan ryytimaille. Mali karkasi helposti luontoomme kuiville, kivisille paikoille, varsinkin etelärannikon kulttuurimaille ja merenrannoille.

Mali on ikivanha rohdos- ja maustekasvi. Egyptiläisessä papyruskäärössä 3.600 vuoden takaa kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti sen käyttöä sisälmysloisten häätämiseen. Sittemmin malia on käytetty lähes kaikkiin mahdollisiin vaivoihin. Tautien ohella malilla koetettiin häätää myös pahoja henkiä – sikäli kun näitä välitettiin erottaa sairauksista. Aikaisemmin malin uskottiin torjuvan vaatekoita ja muitakin tuholaisia, luteita, kirjatäitä ja jopa rottia. Tästä luultavasti perättömästä uskomuksesta jäi kasvin nimeksi länsisuomalaisten kieleen koiruoho; itäsuomalaisten suuhun mali sopi paremmin. Malia käytettiin myös lemmenjuomissa ja muussa magiassa: nuorukaiset kätkivät malin versoja mielittynsä sänkyyn saadakseen tämän omakseen. Mali on myös arvokas koristekasvi näyttävän hopeanharmaitten lehtiensä vuoksi. Pujoallergikon kannattaa tosin leikata kukinnot jo nuppuvaiheessa, sillä kaikkien marunoitten siitepöly aiheuttaa allergikolle ongelmia.

Monet yhdistävät malin ennen muuta absinttiin, väkevään alkoholijuomaan, jonka päämauste mali on. Pieninä annoksina sen sisältämä tujoni voi stimuloida aivoja ja monet entisaikojen maineikkaat taiteilijat olivat absintin käyttäjiä. Absintin maine ei kuitenkaan ole pelkästään myönteinen: kaikki eivät ymmärrä kohtuuden päälle ja liian suurina määrinä tujoni on hermostoon lamauttavasti vaikuttava myrkky. Juoman resepti kehitettiin Ranskan vallankumouksen aikoihin, mutta absintti kiellettiin 1900-luvun alussa monissa maissa, Suomessakin. EU-maissa voidaan absinttia valmistaa, kunhan tujonipitoisuus pysyy alle säädetyn rajan. Viljellyissä kannoissa tujonipitoisuus on pienempi kuin luonnonkasveissa.

Rakuuna

Artemisia dracunculus

Äkkiä katsottuna monivuotinen maustekasvi rakuuna muistuttaa malia. Lähempi lehtien tarkastelu paljastaa kuitenkin melko helposti, kummasta on kysymys: rakuunan varsilehdet ovat ehyitä, muilla Artemisia -suvun lajeilla kaikki lehdet ovat liuskaisia. Rakuunaa viljellään meilläkin jonkin verran, ja se saattaa karata aidan taakse ja kulkeutua mullan mukana pidemmällekin, mutta kovin yleinen karkulainen se ei ole.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)