Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Vankkajuurakkoinen, maarönsyllinen. Kasvustoja muodostava.
Korkeus
50–150 cm. (Korkein meille ilmoitettu on 265 cm.) Varsi haaraton, kalju (yläosa joskus karvainen).
Kukka
Teriö lievästi vastakohtainen, purppuranpunainen (joskus vaaleanpunainen–valkoinen), n. 2–4 cm leveä; terälehtiä 4, ehyitä, hieman erikokoisia. Verholehtiä 4, karvaisia, ruskeanpunaisia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen. Kukinto pitkä, runsaskukkainen terttu.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia. Lapa suikea, lähes ehytlaitainen, kalju, alta siniharmaa.
Hedelmä
Putkimainen, tiheäkarvainen, 4-lokeroinen, 5–8 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, kaulattomia.
Kasvupaikka
Valoisat kangasmetsät, lehdot, lehtokorvet, jyrkänteet, kivikot, hakkuuaukeat, palopaikat, pakettipellot, ratapenkereet, pientareet, joutomaat.
Kukinta
Kesä–elokuu.

Melkein kaikki suomalaiset tuntevat maitohorsman – vähemmän tunnettua lienee, että sen ohella luonnossamme kasvaa peräti 17 muutakin horsmalajia. Meikäläisistä sukulaisistaan suuresti poikkeava maitohorsma on karujen maiden komeimpia kasvejamme. Rentun ruusunakin tunnettu horsma kukkii usein hyvin runsaasti – ehkä lajin tavaton yleisyys tekee siitä liian arkisen silmissämme. Varmistaakseen ristipölytyksen maitohorsma avaa kerrallaan vain pienen osan kukistaan, tyvestä latvaan päin. Yksittäisessä kukassa puolestaan kypsyvät ensin heteet ja emin luotti avautuu vastaanottamaan siitepölyä vasta heteiden lakastuessa (aikaisheteinen). Tavallisimpia pölyttäjiä ovat mehiläiset, kimalaiset ja perhoset. Suurista kasvustoista lähtee loppukesän tuulisilla ilmoilla pilvittäin haivenellisia siemeniä (jopa 80.000 yhdestä kasvista). Kevyet siemenet kulkeutuvat jokseenkin kaikkialle ja ovat yleensä ensimmäisinä valtaamassa hiljattain paljastuneita alueita.

Maitohorsma itää parhaiten avoimella ja typpipitoisella maalla, jota kulo- ja hakkuualueilla, pakettipelloilla ja tienvarsilla riittää. Räjähdysmäisesti lisääntyvä ja valtavina kasvustoina esiintyvä maitohorsma on tyypillinen pioneerikasvi, sukkession eli kasvillisuuden kehityksen alkuvaiheen laji. Sen kasvusto ulottuu nopeasti muiden ruohojen yläpuolelle, mutta toisaalta se väistyy nopeasti kasvillisuuden vanhetessa ja puuston varjostuksen lisääntyessä. Jonkin aikaa se pystyy sinnittelemään metsän varjossakin voimakkaan juurakkonsa avulla.

Maitohorsman nimi tulee uskomuksesta, että se lisää lehmien maidontuotantoa. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on mielellään lisätty karjanrehuun. Kasvi onkin ravintoarvoltaan mainio, ja sen ns. villiyrttikäyttö superkeittiöissä on suuressa nosteessa. Keväiset, nuoret versot sopivat ihmisenkin ruokapöytään. Versot voi kiehauttaa vedessä ja syödä voisulan kera parsan tai pavun palkojen tapaan, nuoret lehdet sopivat vihanneksiksi sellaisinaankin. Kuivatut tai hiostetut lehdet ovat hyvää teeainesta, juuri sopii kahvinkorvikkeeksi ja jopa leipäjauhoiksi, punaiset nuput antavat väriä leivonnaisiin, salaatteihin ja jälkiruokiin. Myös loppukesän hunajakasvina pitkään kukkiva maitohorsma on verraton. Maitohorsma kuuluu Eviran (nykyisin Ruokavirasto) listaan ‘ei uuselintarvike’ (eli kauppayrtti).
Maitohorsma on Etelä-Pohjanmaan maakuntakukka.

Maitohorsma

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji