Kasvumuoto ja korkeus

Tiheäpiikkinen pensas. 0,3–2 m. Juurivesallinen.
Kukka

Iso, noin 6–10 cm leveä, säteittäinen, kehä tavallisesti 5-lukuinen. Erilliset terälehdet aniliininpunaisia tai valkoisia. Heteitä ja erillisiä emejä paljon. Kukat yksittäin–kolmittain, kukkaperä nystykarvainen. Kerrottukukkaiset jalostetut lajikkeet (tarhakurtturuusut) hyvin yleisiä.
Lehdet

Kierteisesti, korvakkeellisia, ruodillisia, 5–9-lehdykkäisiä, päätölehdykkäisiä. Lehdykät 2–5 cm pitkiä, soikeita–pitkänpyöreitä, sahalaitaisia, päältä kaljuja, kiiltäviä, uurteisia (kurttuisia), alta tiheäkarvaisia, harmahtavia.
Silmut

Kartiomaisia, ruskeita.
Hedelmä

Melko iso, 2–2,5 cm pitkä, naurismainen, punainen, kalju kiulukka, jonka sisällä useita pähkylöitä. Kiulukan kärjessä olevat verholehdet eytlaitaisia (liuskattomia).
Kasvupaikka

Merenrantahietikot, -kivikot tai -niityt, joutomaat, tienvarret. Alun perin koristepensas, melko usein viljelykarkulainen.
Kukinta

Kesä–syyskuu.
Haitallisuusluokitus

Erittäin haitallinen vieraslaji, myös EU:ssa. Kasvatus kielletty kesäkuusta 2022 (ei koske jalostettuja lajikkeita).

Kurtturuusu ei kuulu Suomen alkuperäiseen kasvilajistoon, vaan laji on tuotu maahan koristekasviksi. Eurooppaan kurtturuusua alettiin tuoda 1700-luvun lopulla ja ensimmäiset tiedot luontoon karanneesta kurtturuususta ovat vuodelta 1845 Saksasta (Suomesta 1919). Kurtturuusu on mereinen ja kotoisin Tyynen valtameren Aasian puoleisilta rannoilta. Laji leviää helposti juurivesoista laajoiksi ja tiheiksi kasvustoiksi erityisesti merenrannoilla ja se kestää hyvin suolaa. Myös siementen itävyys säilyy hyvin merivedessä. Kurtturuusu on uhka hiekkarantojen ja dyynien eliölajistolle koko Itämeren alueella. Monin paikoin Suomenlahden rannikolla, esim. Hangon hiekkarannoilla, kurtturuusu levisi riesaksi asti, ja sen valtaamia rantahietikoita on viime vuosina raivattu alkuperäisen rantakasvillisuuden palauttamiseksi. Pohjanlahden puolella kurtturuusun leviäminen on ollut vähäisempää, mutta toki sieltäkin se raivataan pois.

Kurtturuusut ovat hyvin tiheäpiikkisiä. Piikit ovat suoria, erikokoisia ja isot piikit ovat karvaisia. Lehdet ovat lajinimen mukaisesti pinnalta kurttuisia. Suolavettä (myös tiesuolaa) sietävät kiulukat voivat kellua lisääntymiskykyisinä viikkokausia, laajentaen lajin levinneisyyttä.

Ruusut ovat isokukkaisia, piikkisiä pensaita. Niiden lehdet ovat päätölehdykkäisiä. Varsinaiset hedelmät ovat pähkylöitä, jotka eivät kuitenkaan ole näkyvissä, vaan voimakkaasti laajentuneen kukkapohjuksen ympäröimiä. Muodostunutta kokonaisuutta nimitetään kiulukaksi, ja yleensä se ymmärretäänkin ruusun hedelmäksi. Ruusulajeja erotetaan 100–250, rajaamisperusteista riippuen. Ne ovat levinneisyydeltään pohjoisen pallonpuoliskon ja lauhkean ilmastovyöhykkeen kasveja. Ruusuja on viljelty hyvin pitkään, Kiinassa ja itäisen Välimeren alueella jo ainakin 4.000–5.000 vuotta.

Vresros

Taxonomi

Klass

Ordning

Familj

Släkte

Art