Samannäköisiä lajeja
isosimppu, kirjoeväsimppu, kivisimppu, piikkisimppu
Koko
Järvissä 9–15 cm (ennätyskala 26,3 cm), merialueella 20–30 cm (ennätyspaino 0,924 kg).
Ulkonäkö
Kookkaine pyöreine rintaevineen, suurine piikkisine päineen ja turpeine huulineen härkäsimppu on mitä tyypillisin simppu. Varmana lajituntomerkkinä meressä esiintyvällä muodolla ovat neljä isoa luukyhmyä pään päällä.
Härkäsimpusta on jääkauden reliktinä myös sisävesimuoto, jolla ei luukyhmyjä pään päällä ole. Järvimuoto on näin kovasti kirjoeväsimpun ja kivisimpun näköinen. Niistä sen erottaa pitkä pyrstövarsi, joka on peräevän mittainen, kahdella muulla lajilla lyhyempi. Härkäsimpulla on myös pään alla irrallinen kiduskalvo, jollaista kahdella muulla lajilla ei ole. Härkäsimppu eroaa kivisimpusta ja kirjoeväsimpusta vielä siinäkin, että sen kiduskannen piikki sojottaa suoraan taaksepäin, eikä käyristy ylös kuten kahdella muulla simppulajilla.
Väritys
Päältä tumma, epämääräisen kirjava. Naaras on alta valkea, koiras vaalean kellanruskea.
Kutu
Kutee talvella, marraskuusta maaliskuuhun. Koiras kaivaa pohjaan kutukuopan, jossa se leyhyttelee mätimöykkyä koko sen 100 päivää, jonka mädin kehitys kestää.
Ravinto
Pohjaeläimet, kalanmäti.
Levinneisyys ja elinympäristö
Alkujaan härkäsimppu on pohjoinen Jäämeren laji, joka on jääkauden relikti paitsi sisävesissä myös Itämeren pohjoisosissa. Itämeren eteläosista ja Pohjanmerestä laji puuttuu. Härkäsimppu karttaa yli 10-asteista vettä, eikä näin ollen tule kesäisin kovin mataliin vesiin. Syksyllä veden kylmetessä lajin toiminta-alue laajenee. Härkäsimppu on aito pohjakala, joka ei uimarakon puuttuessa juuri välivedessä oleskele. Ilmeisesti se järvissäkin viihtyy syvemmällä, ei rantakivien alla, kuten vaikkapa samannäköinen kivisimppu.

Hornulke

Taksonomi

Klasse

Orden

Familie

Slekt