Siipien kärkiväli
Hyvin suuri, 65–95 mm (apolloperhosen ohella Suomen suurin päiväperhoslaji). Naaraat koiraita kookkaampia.
Siipien yläpinta
Keltainen, etusiiven etulaidassa mustia laikkuja. Takasiiven reunassa rivi sinisiä ja yksi punainen täplä.
Siipien alapinta
Kuten yläpinta.
Elinympäristö
Kaikenlaiset avoimet ympäristöt, puutarhat, niityt, tienreunat, hakkuuaukeat ja suot.
Lentoaika
Toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. Loppukesällä toinen sukupolvi mahdollinen.
Talvehtimismuoto
Kotelo.
Toukan ravintokasvi
Sarjakukkaiskasvit (Apiaceae), kuten karhunputki (Angelica sylvestris), väinönputki (A. archangelica) ja suoputki (Peucedanum palustre).

Suomessa tavattavat ritariperhosten heimon (Papilionidae) neljä lajia kuuluvat kahteen eri alaheimoon. Nimialaheimoon, Papilioninae kuuluu nimilaji ritariperhosen lisäksi äärimmäisen harvoin tavattu purjeperhonen. Toinen ritariperhosten heimon alaheimo on Parnassiinae.

Lähes koko maassa, yleisimmin Kaakkois-Suomessa tavattavalla ritariperhosella on takasiivissä pitkät kannukset, joiden avulla se varmimmin erottuu muista päiväperhosistamme paitsi maassamme satunnaisesti tavattavasta purjeperhosesta (jonka kannukset ovat vieläkin pidemmät). Etusiipien etureunassa on mustia täpliä, ja purjeperhoselle tyypillinen tiikeriraidoitus puuttuu.

Ritariperhosista havaitaan usein vain erillisiä yksilöitä. Niiden lento on nopeaa ja suoraviivaista ja usein pitkäliitoista. Koiraiden reviirit ovat mäkien päällä tai toisinaan korkeiden puiden latvoissa, jossa ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille. Onnekas puutarhuri voi löytää ritariperhosen mustan- ja vihreänkirjavia toukkia kotipuutarhansa porkkanoilta ja tilliltä. Toukat koteloituvat elokuussa.

Ritariperhonen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji