Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsia 1–2, varsi pysty, pitkähaarainen, mukulatyvinen, alaosasta karvainen, yläosasta pitkälti lehdetön.
Kukka
Teriö säteittäinen, kullan–kirkkaankeltainen, kiiltävä, yleensä 15–30 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, taakäänteisiä, valkokarvaisia. Kukkapohjus karvainen. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yksittäin varren latvassa, kukkaperä uurteinen.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehtiä 2–5, pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa pyöreähkö–kolmiomainen, karvainen, 3-lehdykkäinen, keskilehdykkä tavallisesti melko pitkäruotinen, lehdykät 3-liuskaisia, hampaisia. Varsilehtien lehdykät vähäliuskaisia, ylimmät lehdet 3-lehdykkäisiä, ehyitä.
Hedelmä
Soikea, kalju pähkylä, reunat palteiset, kärjessä lyhyt, hyvin käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
Kasvupaikka
Ahot, niityt, kalliokedot, pientareet, pihat, satunnaisesti satamat.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Mäkileinikki on Ahvenanmaan ja lounaissaariston vaatelias leinikkilaji. Satunnaisesti se on levinnyt mantereellekin rannikkokaupunkien satama-alueille. Laji viihtyy aurinkoisilla, kuivilla, usein etelään viettävillä ketorinteillä. Tämän äkkiseltään niittyleinikkiä muistuttavan kasvin erehtymätön tuntomerkki on varastoravintoelimeksi laajentunut varren tyviosa. Kasvin tieteellinen nimi bulbosus, ’sipulillinen’ viittaa tähän rakenteeseen, vaikka onkin hieman harhaanjohtava: mäkileinikillä ei ole sipulia, vaan tyvimukula. Talvehtineen mukulan uudistussilmusta kehittyvä uusi verso kasvattaa joka kesä tyvelleen uuden mukulan. Syksyyn mennessä vanha mukula on vararavinnon tyhjennyttyä vähitellen lahonnut ja kuollut, mutta uusi mukula on siihen mennessä saavuttanut täyden kokonsa ja kasvi voi talvehtia sen turvin. Mukulan melkein pystyt versojuuret pystyvät lyhenemään ja vetämään mukulan sopivaan syvyyteen suojaan talven kylmyydeltä. Mäkileinikki ei voi lisääntyä kasvullisesti juurakkonsa avulla, eikä muodosta rönsyjäkään, joten lisääntymisessään se on täysin siementuotantonsa varassa.

Äkkipäätään niittyleinikin näköisiä, pitkin kesää kukkivia leinikkilajeja riittää lähes joka kasvupaikalle: mäkileinikki kasvaa kuivilla ja läpäisevillä mailla, aholeinikkikin (R. polyathemoides) suosii kuivahkoja niittyjä, niittyleinikki (R. acris) on jo astetta kosteampien paikkojen laji ja rönsyleinikki (R. repens) on mieltynyt kaikkein märimpiin ympäristöihin. Mäkileinikin erottaa sukulaisistaan mukulan lisäksi kukkaperän myötäisesti kääntyneistä verholehdistään.

Mäkileinikki

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji