Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakko pitkä, suikertava, rönsymäinen, ruskea.
Korkeus

8–30 cm. Varsi haaraton, harvakarvainen–kalju.
Kukka

Kehä säteittäinen, valkoinen, usein ulkopuolelta punertava tai joskus kokonaan punainen (harvoin sinertävä tai violetti), 20–40 mm leveä. Kehälehtiä 6–7, kaljuja tai joskus tyviosasta karvaisia. (Verholehdet näyttävät puuttuvan – ovat terälehtien kaltaisia eli puhutaan kehälehdistä.) Heteitä kymmeniä, keltaisia. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukka yleensä yksittäin varren päässä.
Lehdet

Tyvilehtiä 1–2, pitkäruotisia, varhain kuihtuvia. Varsilehdet tav. 3-lehtisenä kiehkurana, lyhytruotisia, vaaleanvihreitä, tyvilehtiä pienempiä. Lapa tavallisesti 3-lehdykkäinen; lehdykät leveähköjä, edelleen 2–3-liuskaisia, liuskat hammaslaitaisia.
Hedelmä

Soikea, karvainen, lyhytotainen, 4–5 mm pitkä pähkylä, joita useita yhdessä. Hedelmystö nuokkuva.
Kasvupaikka

Lehtomaiset tuoreet metsät, lehdot, metsänreunat, lehtoniityt, hakamaat, korvet, pientareet, ojanvarret.
Kukinta

(Huhti–)touko–kesäkuu.
Uhanalaisuus

Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa.

Äitienpäivän aikoihin Etelä-Suomen lehtipuumetsien pohjalla kukkiva valkovuokkomeri on kevään häikäisevimpiä luontoelämyksiä. Vuokkojen kukkimisaikaa kutsutaan metsän kevätaspektiksi. Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin puiden lehdet eivät vielä varjosta metsänpohjan kasveja. Pohjoiseen mentäessä valkovuokko harvinaistuu nopeasti ja jo Pohjois-Hämeessä sitä kasvaa enää paikoitellen. Pohjois-Suomen muutamat joenvarsien ja suonlaitojen erillisesiintymät lienevät perua ajalta, jolloin ilmasto oli nykyistä lämpimämpi ja valkovuokon levinneisyys kattavampi.

Valkovuokon kehälehdet ovat usein ulkopinnaltaan hieman punertavia, mutta kellertäviäkin valkovuokkoja tunnetaan. Toisinaan tapaa myös sinertäväkukkaisia muotoja – Ruotsista tunnetaan jopa muoto, jonka kukan keskusta on orvokinsininen, mutta laitaosat valkoiset! Myös kerrannaislehtisiä valkovuokkoja voi löytää, samoin kasveja, joiden terälehdet ovat lehtimäisesti liuskaiset tai jopa vihreät. Kukissa ei ole mettä, mutta pölyttäjinä toimivat kärpäset ja kovakuoriaiset löytävät niistä siitepölyä syödäkseen. Pölytystulos on yleensä hyvä ja siemeniä valmistuu runsaasti. Pähkylöissä on öljypitoinen lisäke (elaiosomi), joka maittaa muurahaisille ja edistää kasvin leviämistä.

Ternivuokko

Anemone nemorosa x ranunculoides

Uudenmaan maakuntakukka, valkovuokko saattaa risteytyä keltavuokon kanssa. Harvinainen, rikinkeltakukkainen (kukkia 1–3), kantalajejaan hieman suurempi ternivuokko on marto eli se ei lisäänny suvullisesti.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Valkovuokko

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji