Amiraaliperhonen

• Siipien kärkiväli

  Suuri, 53–65 mm. Naaraat hiukan koiraita kookkaampia.

• Siipien yläpinta

  Tummanruskea, etusiiven yli ja takasiiven reunaa pitkin kulkee punainen raita. Etusiiven kärki musta ja siinä valkoisia laikkuja.

• Siipien alapinta

  Etusiiven väritys on sekoitus sinistä ja ruskeaa, keskivaiheilla punainen poikkiraita, kärjessä valkoisia täpliä. Takasiivessä sekoitus ruskean eri sävyjä, etureunan puolivälissä valkoinen tai vaaleanruskea täplä.

• Elinympäristö

  Niityt, hakamaat, puutarhat, maatalous- ja kulttuuriympäristöt.

• Lentoaika

  Toukokuun loppupuolelta kesäkuun loppupuolelle (etelästä saapuneet) ja heinäkuun puolivälistä syyskuun puoliväliin (toinen polvi).

• Talvehtimismuoto

  Aikuinen perhonen (ei Suomessa).

• Toukan ravintokasvi

  Suomessa vain nokkonen (Urtica dioica).

Täpläperhoset (Nymphalidae) on maailmanlaajuisesti päiväperhosten runsaslajisin heimo yli 6.000 lajillaan (12 alaheimoa, 550 sukua). Suomessa täpläperhosiin kuuluu noin 60 lajia, jotka jaetaan yleensä viiteen alaheimoon, joista aitotäpläperhoset eli nokkosperhoset (Nymphalinae) muodostavat yhden. Muut ovat luotsi- (Limenitidinae), heinä- (Satyrinae), häive- (Apaturinae) ja aurinkoperhoset (Heliconiinae).

Amiraaliperhosen paras tuntomerkki on etusiiven yläpuolen poikki kulkeva punainen raita, joka jatkuu takasiivelle muodostaen kokonaisuutena melkein täyden ympyrän, mikä tekee lajin tunnistamisen helpoksi. Koiraat puolustavat niityillä, puiden latvoissa ja mäkien päällä sijaitsevia reviirejään, joilla ne odottavat naaraita. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasveille, joka Suomessa on nokkonen. Toukat elävät yhteenpunotun lehden sisällä. Syksyllä toisen sukupolven perhoset lentävät yleensä talveksi etelään. Amiraaliperhonen kuuluu ns. vaeltajaperhosiin eli sellaisiin, jotka vaeltavat kauaksi synnyinalueiltaan. Suomeen ne tulevat eteläisemmistä maista. Hyvinä vuosina lajia voi vaeltaa jopa pohjoiseen Lappiin, mutta yleensä vain Oulun korkeudelle asti. Suomessa talvehtiminen onnistuu vain poikkeustapauksissa. Tärkeimmät lisääntymisalueet ovat Pohjois-Afrikka ja Etelä-Eurooppa.