Yleiskuvaus

Melko suuripäinen paksuniskainen tiaislaji. Päälaen ”baskeri” ja leukalappu mustat. Selkäpuoli harmaa, alapuoli vaaleanharmaa, poski valkoinen.
Koko

Pituus 12–13 cm, paino 10–13 g.
Pesä

Kolo kannossa tai lahopökkelössä, hyvin harvoin pöntössä. Pesäaineksina katajankuorta, villaa, karvoja ja muutama höyhen. Sammalia hyvin vähän tai ne puuttuvat. Kovertaa itse kolon, pesii harvoin valmiiseen koloon.
Pesiminen

Munii huhti–toukokuussa 5–11 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 13–15 vrk. Pesäpoikasaika 15–19 vrk.
Esiintyminen

Pesimälintuna havu- ja sekametsissä koko maassa. Laji vähentynyt viime vuosina. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 400.000 paria.
Muutto

Paikkalintu, joka aika-ajoin vaeltaa syksyisin. Vaellukset eivät ulotu meren yli.
Ravinto

Siemenet, selkärangattomat eläimet.
Ääni

1–2 lyhyttä tavua, jota seuraa 2–4 kertaa käheää, matalaa tavua: ”tsi-tsi-tsää-tsää-tsää”. Laulu ”tjyy-tjyytjyy…” sarja.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Hömötiainen on kuusitiaista suurempi, melko isopäinen ja paksuniskaiselta näyttävä tiainen. Sen selkäpuoli on harmaa ja vatsapuoli harmahtavan valkoinen. Päälakikalotti on himmeänmusta, kurkkulappu musta ja posket ovat valkoiset. Hömötiaisen tummilla siivillä on tuoreessa puvussa vaalea pitkittäislaikku, joka kuluneessa puvussa saattaa puuttua ja aiheuttaa sekaannusta meilläkin joskus tavattuun viitatiaiseen (Poecile palustris), jonka kesällä voi bongata ainakin Virossa ja Etelä-Ruotsissa. Hömötiaisen koivet ovat harmaansiniset, nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea.

Hömötiainen oli vielä 1960-luvun lopulla neljänneksi runsain lintulajimme. Valitettavasti sen kanta on vähentynyt voimakkaasti, viime vuosina noin 5% vuodessa. Voimakkaan taantumisen pääsyyksi Suomessa on määritelty metsänhakkuut, erityisesti avohakkuut. Tutikimuksen on tehnyt Oulun yliopisto.

Hömötiainen

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji