Yleiskuvaus

Tiltaltin kokoinen, suhteellisen suuripäinen, siipijuovallinen uunilintulaji. Muistuttaa erittäin uhanalaiseksi luokiteltua lapinuunilintua (P. borealis). Idänuunilinnun pitkä selvä silmäkulmanjuova yltää nokan tyvelle (lapinuunilinnulla ei yllä).
Koko

Pituus 10–12 cm, paino 6–8 g.
Pesä

Hieman maanpinnan yläpuolella, kuusennäreessä, kannossa. Rakennettu heinistä ja sammalista. Vuorattu hienoilla korsilla ja vaaleilla höyhenillä. Avoimempi kuin pajulinnun (uunilinnun) pesä.
Pesiminen

Munii toukokuussa 4–8 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 12–13 vrk. Pesäpoikasaika 12–16 vrk.
Esiintyminen

Pesimälintuna rehevissä kuusi- ja sekametsissä Etelä-Suomessa, harvinaisena aina Kuusamoon asti. Kannan painopiste on kaakkoinen. Uustulokas, ensi havainto 1904. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 3.000–10.000 paria. Lajin runsaus vaihtelee kevään sääoloista riippuen.
Muutto

Yömuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa.
Ravinto

Selkärangattomat eläimet.
Ääni

Västäräkkimäinen ”tsli-vit”. Laulu muistuttaa rautiaisen säettä.
Uhanalaisuus

Elinvoimainen, rauhoitettu.

Idänuunilintu on suunnilleen lähisukulaisensa tiltaltin kokoinen uunilintulaji. Sen selkäpuoli on harmaasävyisesti vihertävä ja vatsapuoli harmaanvalkea ja yleensä ilman keltaista väriä. Siivellä on kapea valkoinen poikkijuova. Selvästi erottuva vaaleankeltainen silmäkulmanjuova on takaosasta levenevä. Idänuunilinnun kupeet ovat vaaleat ja käsisiiven ulottuma on lyhyt (käsisiiven esiin tulevien sulkien kärkien pituus verrattuna tertiaalien pituuteen). Koivet ovat harmahtavanruskeat–lyijynharmaat. Ylänokka on tummanruskea ja alanokka kellertäväsävyinen. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Idänuunilintu

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji