Yleiskuvaus
Silkkiuikkua hieman pienempi, lyhyt- ja paksukaulaisempi uikkulintu. Nokka usein alaspäin suunnattu, lyhyempi ja kiilamaisempi kuin silkkiuikulla.
Koko
Pituus 40–46 cm, siipien kärkiväli 77–85 cm, paino 800–925 g.
Pesä
Lahoavasta kasvimateriaalista rakennettu kelluva lautta, ankkuroitu kiinni vesikasveihin. Pesämateriaali värjää aluksi valkeat munat ruskehtaviksi.
Pesiminen
Munii toukokuussa 3–5 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 22–24 vrk. Poikaset itsenäistyvät 8–10 viikon kuluttua.
Esiintyminen
Suomessa pesimälintuna Etelä-Lappiin saakka järvillä ja jonkin verran myös merenlahdilla. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 6.000–9.000 paria.
Muutto
Päivä- ja yömuuttaja. Syysmuutto elo–marraskuussa, paluu keväällä huhtikuun loppupuolelta alkaen. Talvehtimisalueet Pohjanmeren ympäristössä ja Välimerellä. Talvehtii joskus Suomessakin.
Ravinto
Kalat, äyriäiset, simpukat ja sammakontoukat.
Ääni
Kovaääninen, pesimäaikana hyvin äänekäs. Karkeitten äänien lisäksi myös porsasmaista kiljuntaa.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä, rauhoitettu.

Vanhan härkälinnun päälaki on musta, posket ja kurkku ovat harmaat (silkkiuikulla valkoiset). Kaula, rinta ja kupeet ovat punaruskeat ja selkä on mustanharmaa. Nokka on musta, tyviosalta keltainen. Koivet ovat mustat, varpaissa on uimaliuskat ja silmän värikalvo on tummanruskea. Nuori härkälintu muistuttaa nuorta silkkiuikkua, mutta sen kaula on lyhyempi, punaruskea (silkkiuikulla valkoinen) ja nokka tumma (silkkiuikulla kellertävänruskea). Talvipukuisen härkälinnun päälaki on musta, posket harmaat ja kurkku niskaan asti valkoinen. Kaula ja kupeet ovat harmaat ja selkäpuoli ruskehtavanharmaa. Aikuisen härkälinnun punaruskea väri puuttuu talvipuvusta lähes kokonaan.

Härkälintu aloittaa sukelluksen pienellä hypähdyksellä. Härkälintu kantaa usein poikasia selässään tai siipien suojassa.

Härkälintu

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji