Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, suomuinen.
Korkeus
15–35 cm. Varsi haaraton. Hieman pahanhajuinen.
Kukka
Teriö säteittäinen, kellanvihreä, 4–7 cm leveä; terälehtiä 4(–5), kapean tasasoukkia, verholehtiä 4(–5), suikeita. Heteitä tav. 8. Emiö tumma, yhdislehtinen, 4-vartaloinen. Kukka yksittäin varren latvassa, kukkaperä noin 5 cm.
Lehdet
Kiehkurassa varren yläosassa, jokseenkin ruodittomia, tav. 4(–5) kpl. Lapa vastapuikea–soikea, suippokärkinen, ehytlaitainen, verkkosuoninen.
Hedelmä
Sinimusta, vahapeitteinen, mehevä, 1–2 cm leveä marja.
Kasvupaikka
Tuoreet metsät, lehdot, lehtoniityt, metsänreunat, letto- ja puronvarsikorvet, purolaaksot, puronvarret, lähteiköt.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Sudenmarjan tieteellinen sukunimi Paris on viittaus antiikin ajan kreikkalaisen mytologian samannimiseen Troijan prinssiin, jonka Hermes-jumala pyysi antamaan kultaisen omenan jumalattarista kauneimmalle. Nimenantajan näkemyksen mukaan sudenmarjan neljä lehteä ovat Paris ja kauneuskilpailun kolme jumalatarta, omena puolestaan latvaan kehittyvä marja. Sudenmarjan tieteellisen lajinimenkin kantama viesti kasvin nelilehtisyydestä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Hyvillä kasvupaikoilla lehtiluku on joskus viisi ja parhaimmillaan jopa seitsemän; pohjoisessa, karuilla mailla ja nuorissa yksilöissä usein vain kolme. Sudenmarja on muutenkin mainio maaperän ravinteisuuden mittari, sillä maan täytyy olla vähintään kohtuullisen viljavaa jotta laji ylipäätään menestyy. Sudenmarja on tuoreiden lehtojen indikaattorilaji. Parhaimmillakin paikoilla se kasvaa yleensä harvakseltaan, toisinaan se sentään muodostaa kunnon kasvustojakin. Sudenmarja on yleinen tai vähintäänkin jokseenkin yleinen Kainuuta myöten, mutta esiintyy harvinaisena myös Pohjois-Suomessa.

Sudenmarjan kukka ei hurmaa ulkonäöllään eikä sen tuoksukaan tavoita ihmisnenää. Kukassa aika runsaina häärivät kärpäset aistivat siinä kuitenkin jotain kiinnostavaa, ehkäpä tumman emiön, jonka on arveltu jäljittelevän mätänevää lihanpalaa. Latvaan kehittyvä sinisenmusta marja muistuttaa siinä määrin jättiläismäistä mustikkaa, että saattaa mustikanvarpujen seasta pilkistäessään joutua erehdyksessä poimijan suuhun tai marjakoppaan. Marja on ihmiselle myrkyllinen: jo muutamasta marjasta voi saada oireita. Marjojen ällöttävä maku estää onneksi tehokkaasti kohtalokkaan määrän syömisen. Lisäksi marjoja on sudenmarjan latvassa vain yksittäin, joten kukaan tuskin tulee keränneeksi niitä kourakaupalla epähuomiossaankaan. Vanhat toisintonimet karhun-, käärmeen-, kuoleman-, mörön-, noitu- ja pirunmarja viestivät vaaraa – kuten nykynimi sudenmarjakin. Linnut voivat syödä marjoja haitatta ja ne levittävät sudenmarjan siemeniä. Sammalikko ja karike estävät kuitenkin melko tehokkaasti siementaimien kehityksen, joten sudenmarjan säilyminen ja leviäminen on monin paikoin pääasiassa juurakon varassa.

Sudenmarja

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji