Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
5–30 cm. Varsi tav. latvasta runsaasti haarova, kalju–ylhäältä lyhytkarvainen, likaisenvihreä, möyheähkö. Vahvasti ryydintuoksuinen.
Kukka
Kukat muodostavat 5–9 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat kellanvihreitä, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomut tasasoukkia–soikeita, pyöreäkärkisiä, reunasta leveälti kalvolaitaisia. Mykeröpohjus kapean kekomainen, ontto. Mykeröt tav. huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia–ruodittomia. Lapa 2–3 kertaan tiheään pariliuskainen–lehdykkäinen. Liuskat tai lehdykät lähes tasasoukkia, paksuhkoja, otapäisiä.
Hedelmä
Vaaleanruskea, 3–4-harjuinen, 1,2–1,5 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä matala, vaalea, kruunumainen kalvorengas (pappus).
Kasvupaikka
Pihat, puutarhat, polut, tienvarret, kadunraot, kentät, joutomaat, kaatopaikat, pellot, rannat.
Kukinta
Heinä–syys(–loka)kuu.

Nykyisin joka pihalla kasvava pihasaunio on alun perin kotoisin Koillis-Aasiasta ja läntisestä Pohjois-Amerikasta tai ainakin jommastakummasta. Eurooppaan kasvi kulkeutui 1800-luvun puolessavälissä. Kasvia alettiin viljellä kasvitieteellisissä puutarhoissa milloin minäkin eksoottisen kuuloisena uutuutena, kunnes se kaikkialla ennen pitkää ryöstäytyi puutarhureiden käsistä. Lajin tarina Suomessa näyttää alkaneen samaan tapaan: tiettävästi maamme ensimmäinen pihasaunio kasvoi Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä vuonna 1849, tosin kamomillasaunion muunnokseksi nimettynä. Vuotta myöhemmin se oli levinnyt jo ainakin Turkuun ja Lappeenrantaan. Koko Suomen pihojen, piennarten ja joutomaiden valloittamiseen kului aikaa alle 100 vuotta.

Pihasaunion valtti on sen yksivuotisen elämänkierron nopeudessa: alle sadassa päivässä siemenestä siemeneksi. Yhteen kasviin pähkylöitä kehittyy keskimäärin reilut 5000 ja ne itävät hyvin. Pähkylät ovat hyvin pieniä ja kevyitä: kiloon niitä vaaditaan liki seitsemän miljoonaa. Märkinä ne ovat tahmeita ja leviävät tehokkaasti kulkupelien, jalkineiden ja kotieläinten kyydissä, eivätkä mitättömän kokonsa takia kiinnitä mitenkään kantajansa huomiota. Leviämistä edistää vielä lajin tunnottomuus kaikenlaiselle kulutukselle: sitkeävartinen pihasaunio kestää hyvin voimakastakin tallaamista ja yliajamista. Ei ihme, että se ilmestyy usein ensimmäisenä uusille, kasvillisuudesta paljastuneille kasvupaikoille ja on valloittanut kaikki sen Tyynenmeren rannikolla sijaitsevaa alkukotia ilmastoltaan vastaavat paikat Grönlannista Uuteen-Seelantiin. Pihasaunion leviäminen Suomessa jatkuu edelleen kohti yhä syrjäisempiä erämaakämppiä ja leirintäpaikkoja ulkoilijoiden kengissä sekä saariston ulkoluodoille lintujen mukana.

Pihasaunio

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji