Alalajit
Peltosavijäkkärä (ssp. uliginosum)
Pohjansavijäkkärä (ssp. pilulare)
Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
2–25 cm. Varsi haarova–haaraton, tav. tiheään huopakarvainen, joskus täysin kalju, tyvivesaton.
Kukka
Kukat muodostavat 3–4 mm leveitä, kehtosuomujen suojaamia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat kellanvalkoisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto hieman pallomainen, kehtosuomut limittäin, suikeita, suippoja, kalvomaisia, kiiltäviä, suurimmaksi osaksi tummanruskeita–oljenvärisiä. Mykeröitä 3–10 haarojen latvoissa sykerömäisinä ryhminä, tukilehdet selvästi mykeröitä pitemmät.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia. Lapa kapeansuikea–suikean vastapuikea, otakärkinen, ehytlaitainen, tiheäkarvainen, molemmin puolin harmaanvihreä–vaaleanharmaa.
Hedelmä
Soikea, kalju (ssp. uliginosum) tai lyhytkarvainen (ssp. pilulare), ruskea, alle 1 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Rannat, lätäköt, ojat, polut, pikkutiet, pihat, viljelykset, joutomaat.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Savijäkkärä tekee kunniaa nimelleen kasvamalla usein peltorikkaruohona kosteahkolla savimaalla. Se on sopeutunut hyvin rikkaruohon elämään pelloilla: siemenet ehtivät tuleentua juuri ennen puintia ja syyskyntöä, jolloin maahan jää kelpo siemenvarasto seuraavaksi kesäksi. Kevätkynnössä osa siemenistä hautautuu syvälle maan poveen, mutta tilalle nousee vastaavasti uusia. Lenninhaivenelliset ja tahmeat pähkylät leviävät tehokkaasti myös uusille kasvupaikoille. Savijäkkärä on, toisin kuin heinäkasveihin kuuluvat viljat, kaksisirkkainen kasvi, joka siis itäessään kasvattaa aluksi kaksi sirkkalehteä. Maanviljelijän kannalta tällä on sikäli merkitystä, että yksi- ja kaksisirkkaisiin kasveihin purevat eri torjunta-aineet, ja savijäkkärän ylenpalttista runsautta voi rajoittaa rikkakasvihävitteillä. Muut jäkkärämme eivät käytännössä koskaan muodosta suuria kasvustoja, mutta savijäkkärä voi sopivalla paikalla olla hyvinkin runsas. Komeimmat kasvustot ovat yleensä ojan- tai tienvarsilla. Savijäkkärän runsas siementuotanto lisää perinnöllistä muuntelua ja edesauttaa lajin sopeutumista muuttuvissa olosuhteissa. Yksivuotiselle epävakaiden paikkojen lajille tämä on erityisen tärkeää.

Savijäkkärä jaetaan meillä kahteen alalajiin, joista peltosavijäkkärän (ssp. uliginosum) pähkylät ovat kaljuja ja pohjansavijäkkärän (ssp. pilulare) lyhytkarvaisia. Viimeksi mainittu esiintyy pääasiassa Pohjois-Suomessa. Savijäkkärä yhtenäisen levinneisyyden pohjoisraja tule vastaa napapiirin tienoilla, pohjoisimmat löytöpaikat ovat kuitenkin Enontekiön ja Inarin lapissa asti. Savijäkkärä on uusimmissa teoksissa eroitettu suvultaan muista jäkkäristämme; savijäkkärän suku on Gnaphalium (suvijäkkärät), ja aho-, lumi- sekä norjanjäkkärän suku on nykyisin Omalotheca (tähkäjäkkärät).

Savijäkkärä

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji