Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit; oranssimaljakas (kuvat 6 ja 7), kukkamaljakas (kuva 8), tiemaljakas (kuva 9)
Itiöemä
Maljamainen, 1–5 cm leveä, sisältä kirkkaanpunainen–tummanpunainen, harvoin oranssi, sileä, ulkopinta vaaleampi, joskus lähes valkoinen– ruskehtava, nukkainen. Usein jalaton tai 1–3 cm pitkä jalkaosa. Kiinni puussa lyhyillä rihmastojänteillä.
Malto
Ohutta, vaaleaa.
Maku
Mieto.
Haju
Ei erityinen.
Kasvupaikka
Puutarhat, rehevät rantalehdot ja pensaikot, joissa runsaasti lehtilahopuuta. Kasvaa lahopuulla ja risuilla pieninä ryhminä. Melko yleinen Oulun korkeudelle asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Maalis–toukokuu, myös loppusyksyllä marras-joulukuussa.

Maljakkaat ovat ihan itsensä näköisiä, ja ryhmänä ne on helppo tunnistaa. Punamaljakas on kevätsieni, jonka tosin voi löytää myös loppusyksyllä ja vielä alkutalvellakin, jos lumi ei ole vielä peittänyt maastoa. Varmin tapa löytää se on koluta järvien rantalehtojen risukoita ja lahopuukasoja.

Oranssimaljakas & Kukkamaljakas & Tiemaljakas

Aleuria aurantia & Microstoma protractum & Melastiza chateri

Usein hiekkaisella maalla syksyllä kasvava oranssimaljakas, on punamaljakasta hieman isompi, laakeamman maljamainen ja nimensä mukaisesti oranssi. Myös punamaljakkaasta tunnetaan oranssi muoto, mutta maljan muoto ja kasvuaika ovat erottavia tekijöitä. Kukkamaljakas ja tiemaljakas ovat väriltään punaisempia kuin oranssimaljakas. Kukkamaljakas on pidempijalkainen, yksittäin kasvava. Tiemaljakas on ulkopinnaltaan ruskeakarvainen ryhmäsieni. Muitakin punaisia maljakkaita meillä voi tavata, mutta ne ovat yleensä selvästi pienempiä ja esim. ripsimaljakkaan (Scutellinia scutellata) maljan reuna on selvästi mustaripsinen.

Punamaljakas

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji