Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Samannäköisiä lajeja
limanuljaska
Lakki
2–5 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, tahmea, hieman ryppyinen, ruusunpunainen. Heltat pitkäjohteiset, paksut, harvassa, aluksi harmaanvalkoiset, sitten tummanharmaat.
Jalka
2–4 cm pitkä, 0,5–1 cm leveä, valkoinen. Yläosassa limainen, itiöistä mustuva vyöhyke, tyvi kellertävä–kellanpunainen.
Malto
Valkeahkoa.
Itiöpölyn väri
Mustahko.
Maku
Mieto.
Haju
Ei erityinen.
Kasvupaikka
Mäntykankaat, kasvaa nummitatin seurassa. Melko yleinen, voi tavata lähes koko maassa lukuun ottamatta paljakoita ja tunturikoivikoita. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Punanuljaska tunnetaan erityisesti sen erikoisesta yhteydestään nummitattiin (Suillus bovinus); punanuljaska kasvaa käytännössä aina nummitattikasvustoiden liepeillä. Kyse voi olla joko symbioosisuhteesta tai loissuhteesta. Yleensä niitä on isossakin nummitattikasvustossa vain muutamia. Hyvin harvoin näkee punanuljaskaa ilman nummitattia, joskin tällöin nummitatti ei ole ilmeisesti vielä ehtinyt tuottaa itiöemiä punanuljaskan viereen.
Limanuljaskasta (Gomphidius glutinosus) punanuljaska eroaa pienemmällä koollaan ja ruusunpunaisella lakillaan, samoin yhteys nummitattiin on selvä ero. Isomman kokonsa lisäksi limanuljaska on pitkäjalkaisempi ja sen lakki on tumman siniharmaa. Punanuljaska on kohtuullisen hyvä ruokasieni, mutta niukkasatoisena ja pienikokoisena sillä ei ole suurta merkitystä. Limanuljaskaa sen sijaan käytetään ravintona monin paikoin.

Punanuljaska

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji