Syötävyys

** – hyvä ruokasieni
Näköislajit

isojuurekas, kalpeajuurekas
Lakki

3–8 cm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakeneva, tasainen, lievästi keskuskohoumallinen, sileä, rasvankiiltoinen, tummanpunaruskea–kastanjanruskea. Heltat tiheässä, irtotyviset, sahareunaiset, valkoiset–kermanväriset.
Jalka

4–9 cm pitkä, tasapaksu (4–12 mm), ontto, solakka, punertavan–kellanruskea. Tyvi nuijamainen, lakin värinen, latva jauheinen, uurteinen, uurteet valkonukkaiset.
Malto

Ohutta, valkoista.
Itiöpölyn väri

Valkoinen.
Maku

Mieto.
Haju

Heikko, hieman hedelmäinen.
Kasvupaikka

Havumetsät, sekametsät, yleensä yksittäin. Melko yleinen Lappia myöten. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elo–lokakuu.

Valkoviirujuurekas on yleensä yksittäin kasvava havumetsien sieni, jonka ruokasieniarvo on vähäinen. Sitä pidetään kuitenkin hyvänä ruokasienenä, mikäli sitä sattuu löytämään isomman määrän.

Harmaajuurekas

Rhodocollybia butyracea f. asema

Valkoviirujuurekkaan vaaleampi muoto, harmaajuurekas, jota on pidetty myös omana lajinaankin (Rhodocollybia asema), on usein matalampi, pienempi ja sen lakki on vaaleanharmaa, kosteusmuuntuva, harvoin jopa kokovalkoinen (albiino). Harmaajuurekkaan kasvuaika on myöhäisempi ja sitä voi tavata vielä alkutalvellakin. Myös harmaajuurekas on syötävä. Näköislaji, syötäväksi kelpaamaton, lahopuilla kasvava isojuurekas (Clitocybula platyphylla) on valkoviirujuurekasta kookkaampi, rusehtavan harmaa, voimakkaasti säikeinen ja sen tyvessä on voimakkaita valkoisia rihmastojänteitä. Kalpeajuurekas (Gymnopus dryophilus) on valkoviiru- ja harmaajuurekasta pienempi ja ohuempijalkainen.

Valkoviirujuurekas

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji