Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Kukintoverso kehittyy keväällä ennen lehtiä. Juurakko pitkä, haarova, suomuinen.
Korkeus

Kukintoverso 5–30 cm, hedelmävaiheessa pitenevä (saattaa ylitää 50 cm:n korkeuden). Varsi haaraton, huopakarvainen, suurisuomuinen.
Kukka

Kukat muodostavat 2–2,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat kirkkaankeltaisia, kielimäiset laitakukat (100–300 kpl) emikukkia, monena rivinä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehräkukat torvimaisia, 5-liuskaisia hedekukkia (niissä on myös siemeniä tuottamaton, pitkävartaloinen emi, sen ympärillä heteiden ponnet). Kehtosuomut kapeita, kalvolaitaisia. Mykeröt yksittäin kukintoversojen päissä.
Lehdet

Varsinaiset lehdet tyviruusukkeena, pitkäruotisia. Lapa leveän munuaismainen, 10–20 cm leveä, epäsäännöllisen nirhalaitainen, alta vanukekarvainen, päältä kaljuuntuva. Kukintoverson lehdet vuorottain, suomumaisia, punaruskeita.
Hedelmä

Pitkulainen, 5-harjuinen, kellanruskea, n. 3–5 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä hapsihaivenia.
Kasvupaikka

Lehdot, korvet, lähteiköt, puronvarret, rannat, ojat, viljelysmaat, pakettipellot, niityt, tienvarret, pihat, puutarhat, maakasat, joutomaat.
Kukinta

(Maalis–)huhti–kesäkuu.

Leskenlehti on Suomessa alkuperäisenä niukka rantojen vesijättömaiden, korpien, tihkupintojen ja lähteikköjen, pohjoisessa myös tunturikoivikoiden, pajukoiden ja tunturiniittyjen laji. Nykyisin alkuperäistä luonnonkasvia verrattomasti yleisempi on kulttuurimaiden kanta, joka on tullut ja pikkuhiljaa yleistynyt ja runsastunut ihmisen tuella. Ehkäpä sitä on levitetty tarkoituksellakin: kasvin tieteellinen nimi tulee sanoista tussis ’yskä’ ja agere, ’karkottaa’, sillä leskenlehtiteen on katsottu olevan tehokas rohto yskään ja keuhkoputkentulehdukseen.

Kevään ensimmäinen leskenlehti on vuodesta toiseen uutinen tiedotusvälineissä. Leskenlehti alkaa kukkia kevään ensimmäisissä pälvissä usein ensimmäisenä kasvina paljaalla maalla. Lajin avulla voi paikallistaa etelärinteet tai vaikka kaukolämpöputket: ihmisen hukkalämmön lumettomina pitämillä sulakaistoilla ja seinänvierillä kasvit kukkivat hieman aikaisemmin kuin niiden lajitoverit lähiympäristössä. Aikainen kukinta liittyy leskenlehden erikoiseen vuosirytmiin. Yhteyttävät kasvuversot kehittyvät keskikesällä, mutta eivät ehdi kukkia ennen talven tuloa. Kukanaiheet kehittyvät jo syksyllä ja talvehtivat maanrajassa – näin kasvi on valmis kukkimaan heti talven taittuessa kevääseen. Kasvulehdet kehittyvät vasta kukintojen lakastuttua. Kukkien ja lehtien eriaikaisuus on antanut aiheen leskenlehden kaihoisaan nimeen, mutta sen antaja ei liene ollut selvillä lajin elämänkierron yksityiskohdista. Koska ensin on lehti ja sitten vasta kukinto, niin kukintohan se itse asiassa leskeksi jää!

Viljelyksillä ja pihamailla leskenlehti voi syvällä kasvavien, kerroksittaisten juurakoittensa takia olla hankalasti hävitettävä rikkaruoho. Suuret lehdet varjostavat maanpintaa ja rajoittavat muiden kasvien kasvua. Kenties katujen kunnossapitäjätkin sitä manaavat, sillä leskenlehti asettuu kärkkäästi seinänvieriin ja kadunrakoihin, murentaen itselleen vähitellen kasvupaikan jopa asfalttiin. Valtaosalle suomalaisista sen pieniä aurinkoja muistuttavat, lämpiminä ja aurinkoisina päivinä avautuvat mykeröt ovat pelkästään ilon aihe. Leskenlehden mykeröt eivät toki ole pelkästään ihmisten silmäniloksi. Alkukeväällä hyönteisillä on usein pulaa mesikasveista ja leskenlehden merkitys eineksen antajana on suuri kevään ensimmäisille perhosille, kimalaisille ja mehiläisille. Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakasvi.

Leskenlehti

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji