Muunnokset
Pyörökaalivalvatti (var. oleraceus)
Liuskakaalivalvatti (var. lacerus)
Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
40–80 cm. Varsi alaosasta haarova, pehmeä, mehevä, ontto. Maitiaisnestettä runsaasti.
Kukka
Kukat muodostavat 2–2,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat vaaleankeltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja enintään 35 kpl, limittäin 3 riviä, tummanvihreitä. Mykeröt huiskilomaisena ryhmänä.
Lehdet
Kierteisesti, tyvilehdet ruodillisia, ruodit kourumaisia, kapeapalteisia, palle harvaan otahampainen, varsilehdet ruodittomia, sepiviä, tyviliuskat ympäröivät vartta. Lapa pariliuskainen, kalju, ohut, päältä himmeän sinivihreä, alta siniharmaa, laita tylppähampainen, pieniotainen–odaton, sivuliuskat kapeita, ruodin suuntaan kääntyneitä, päätöliuska sivuliuskoja suurempi (var. oleraceus) tai sivuliuskojen kokoinen (var. lacerus).
Hedelmä
Litteä, kyhmyharjuinen, ruskea, 2,5–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä n. 8 mm pitkiä hapsihaivenia.
Kasvupaikka
Puutarhat, kukkapenkit, maakasat, viljelysmaat (harvoin pelloilla), vanhojen asumusten liepeet, joutomaat, kaatopaikat.
Kukinta
Heinä–syyskuu.

Kaalivalvatti kasvaa mieluiten lannoitetussa ja typpipitoisessa puutarhamullassa. Samanlaisilla kasvupaikoilla viihtyy myös sen lähisukuinen otavalvatti (S. asper). Kasvit muistuttavat toisiaan siinä määrin, että alun perin molemmat luettiin samaan lajiin. Ne voi erottaa toisistaan otavalvatin paksummista, piikkilaitaisista lehdistä, jotka ovat vain harvoin liuskoittuneet ja silloinkin kaalivalvattia matalammin. Hiukan suuremmat mykeröt tekevät kaalivalvatista vähän näyttävämmän näköisen, vaikka molempien kukat ovatkin aika haalean keltaisia. Jos lajista ei muuten ota selvää, voi laskea kehtosuomujen lukumäärän (raja 35 kpl) tai odotella pähkylöitten kypsymistä: otavalvatilla ne ovat sileäharjuisia, kaalivalvatilla kyhmyharjuisia.

Kaalivalvatti on otavalvattia selvemmin vanhan kulttuurin suosija, eikä yhtä usein kasva viljelymailla rikkaruohomaisesti. Kaalivalvatti muuntelee jonkin verran: Suomessa vallitsevan muunnoksen, pyörökaalivalvatin (var. oleraceus) sivuliuskat ovat ehyet ja päätölehdykkä suuri, harvinaisemmalla ja uudempana tulokkaana kaatopaikoilla ja kaupungeissa tavattavalla muunnoksella, liuskakaalivalvatilla (var. lacerus) liuskat ovat pitkiä ja parittaisia, eikä päätöliuska ole juuri sivuliuskoja suurempi.

Kaalivalvatti on tullut Suomeen ihmisen mukana. Keskiajalla sitä syötiin nuorina versoina ja keitettynä vihanneksena. Kaalivalvatti kuuluu myös nykyajan villiyrttiharrastajien lajilistalle. Tieteellinen lajiepiteetti oleraceus tarkoittaa vihannekseksi sopivaa ja samaa viestii suomenkielinen nimikin. Kreikkalaisessa mytologiassa Theseuksen kerrotaan syöneen juuri kaalivalvattia voimaruokana lähtiessään surmaamaan Kreetan labyrinteissa mellastavaa Minotaurusta, ihmisruumiista ja häränpäistä, ateenalaisnuorukaisia syövää hirviötä. Kasvin uskotaan voimistavan myös kotieläimiä – ainakin se on erinomaista rehua lampaille, sioille ja kaneille. Aiemmin kaalivalvattia on käytetty myös rohdosten valmistukseen.

Kaalivalvatti

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji