Tieteellinen nimi aiemmin
Mustela vison
Samannäköisiä lajeja
Hilleri, Näätä, Saukko
Koko
Keskikokoinen näätäeläin, pää 6–7,5 cm, pää ja ruumis 30–47 cm, häntä 13–23 cm, paino 0,5–2 kg. Koiraat suurempia kuin naaraat, koossa suurta alueellista vaihtelua.
Yleiskuvaus
Pitkänomainen, lyhyet jalat. Kiiltävä, mustanruskea turkki, pieni valkea leukalaikku (tarhakarkulaiset muunkin värisiä). Leveä pää, suippo kuono. Pienet silmät pään etuosassa; lyhyet pyöreät korvat päälaella. Häntä keskimittainen, tuuhea. Minkki on pienempi kuin saukko ja sen pään väritys on erilainen kuin hillerillä.
Liikkuminen
Loikkii maalla, tarvittaessa hyvin nopeasti, pystyy kiipeämään puihin. Erinomainen uimari, voi sukeltaa jopa 5–6 metriä.
Jäljet
Munanmuotoiset. Viisi varvasanturaa mutta yleensä vain neljä näkyvissä (sisin jää näkymättä), selvät kynnenjäljet. Etukäpälät 4–6 × 2,5–4 cm. Askelväli 40–90 cm. Loikan pituus pariloikassa 40–70 cm, neliloikassa 60–90 cm. Minkki jättää selvän jälkijonon tai polun liikkuessaan vesien välillä.
Pesä
Käyttää muiden eläinten käytäviä ja kaivaa omia pesiä, joissa on lukuisia kulkuaukkoja. Sisustaa pesäkammion kuivilla heinillä ja sulilla.
Lisääntyminen
Yksi pesue vuodessa. Pariutuminen helmi–huhtikuussa. Myöhästynyt sikiönkehitys, tiineysaika noin kuukausi. Poikaset (4–7) syntyvät huhti–toukokuussa sokeina, paino 6 g. Vieroitetaan 5–6 viikon kuluttua, itsenäisiä 13–14 viikossa. sukukypsyys 10–11 kuukaudessa.
Äänet
Monenlaisia: kirkumista, sihinää, kitinää.
Ravinto
Monipuolinen lihansyöjä: enimmäkseen kalaa, simpukoita ja kotiloita, mutta myös jyrsijöitä, jäniksiä, lintuja, sammakoita ja selkärangattomia. Vedessä saalistaessaan sukeltaa jopa 3 metrin syvyyteen, sukellus kestää tavallisesti 5–20 sekuntia.
Syömäjäljet
Pesässä voi olla jäänteitä saaliista.
Jätökset
Lieriömäinen, toisesta päästä suippeneva, 5–8 cm pitkä, halkaisijaltaan n. 1 cm pötkylä. Väri vaihtelee ravinnon mukaan, tyypillisesti musta, ruskea tai tummanvihreä. Tuoreet jätökset haisevat kalalta. Saukon jätöksissä ei ole niin vahvaa hajua, hillerin jätöksissä ei ole kalan luita.
Haitallisuusluokitus
Vakiintunut haitallinen vieraslaji.

Minkki tuotiin 1920-luvulla Pohjois-Amerikasta Suomeen tarhattavaksi turkiseläimeksi. Tarhoilta niitä karkasi, ja puolessa vuosisadassa laji oli levittäytynyt koko maahan. Viime vuosikymmeninä minkkejä on myös tahallaan päästetty karkuun tarhoista protestina tarhaustoiminnalle. Tulos on luonnolle vahingoksi. Minkkiä pidetään hyvin vahingollisena tuholaisena. Nykyasetuksen mukaan sitä saa metsästää vuoden ympäri. Vuosittain sitä metsästetään 60.000–80.000 yksilöä.

Minkki viihtyy monenlaisten vesien äärellä. Se liikkuu enimmäkseen aamu- ja iltahämärissä sekä öisin, aktiivisuus määräytyy lämpötilan ja saaliin saatavuuden mukaan. Minkki ei nuku talviunta.

Minkki

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji