Samannäköisiä lajeja

Amerikanmajava, Piisami
Koko

Keskikokoinen nisäkäs, paljon piisamia suurempi, amerikanmajavan ohella suurin jyrsijämme. (Maailmanlaajuisesti majava on toiseksi suurin jyrsijä, suurin on Etelä-Amerikassa tavattava kapybara.) Pää 13–15 cm, pää ja ruumis 75–100 cm, häntä 23–33 cm, paino 14–30 kg.
Yleiskuvaus

Yksivärisen turkin väri vaihtelee kellanruskeasta mustaan. Pyöreähkö pää ja kuono, suuret kellanpunaiset etuhampaat, pienet silmät, pyöreähköt korvat. Huomiotaherättävän suuri, suomuinen litteä, melamainen häntä. Lyhyet raajat, räpylämäiset takajalat. Vaikea erottaa amerikanmajavasta. Euroopanmajava on suurempi, eikä sen pää ole niin pyöreä. Häntä on noin 10 cm leveä kaveten kärkeä kohti (amerikanmajavan pyöreäpäisen hännän leveys on 15 cm). Näitä tuntomerkkejä on vaikea todeta luonnossa.
Liikkuminen

Liikkuu kömpelösti maalla mutta ui ja sukeltaa erinomaisesti. Liikkuu enimmäkseen hämärissä.
Jäljet

Etukäpälät 5,5 × 4,5 cm, viisi varvasta, mutta tavallisesti 3 tai 4 jättävät jäljen. Takakäpälät 15 × 10 cm, mutta jäljet jäävät usein hännän laahausjäljen peittoon. Tekee polkuja vesialueiden välille.
Pesä

Suuria kekomaisia risupesiä, onkaloita rantatöyräässä. Kulkuaukko veden pinnan alapuolella johtaa pesäkammioon. Veden korkeutta säädelläkseen rakentaa patoja, joskaan ei niin ahkerasti kuin amerikanmajava.
Lisääntyminen

Parittelu helmikuussa, yksi pesue vuodessa. Kesäkuussa syntyviä poikasia 2–6 (tavallisesti 2), paino 300–700 g. Poikasilla heti syntyessään turkki ja silmät avoinna. Vieroitetaan 2–3 kuukauden kuluttua, sukukypsiä 2–3 vuoden iässä.
Äänet

Voimakas läjähdys, kun lyö hännällään vedenpintaan varoitusääneksi.
Ravinto

Kasvinsyöjä. Enimmäkseen ruohoja, heiniä ja vesikasveja kesällä sekä puunkuorta talvella.
Jätökset

Puukuituista, sulamatonta materiaalia, n. 25–30 mm:n papanoina, usein ketjuissa. Harvoin löydettävissä, sillä lasketaan usein veteen.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä. Rajoitetuilla pyyntialueilla riistaeläin, määrä korkeintaan 400 yksilöä vuodessa.

Euroopanmajava oli aiemmin Euroopassa laajalle levinnyt laji, mutta metsästyksen ja elinympäristömuutosten vuoksi sillä on nykyään vain muutamia hajallaan olevia populaatioita. Suomen viimeinen euroopanmajava ammuttiin vuonna 1868. Lajia tuotiin uudestaan Suomeen 1930-luvulla, mutta sitä esiintyy nykyään vain Länsi- ja Lounais-Suomessa, josta amerikanmajava puuttuu. Kannan suuruudeksi arvioidaan noin 2.500–3.000 yksilöä (amerikanmajavia 10.000–19.000). Reviirin koko vaihtelee välillä 0,5–12 km².

Euroopanmajava

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji