Koko
Alle 2 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Hyönteisiin kuuluvat surviaissääsket ja niiden toukat elävät tavallisesti makeissa vesissä, mutta useat lajit sietävät kuitenkin murtovettä. Lajeja on Suomen rannikkovesistä löydetty lähes 200. Surviaissääsken toukat ovat jaokkeellisia ja matomaisia, usein kaarelle taipuneita. Päässä niillä on yksi tuntosarvipari ja 1–2 pistesilmäparia. Päätä seuraavassa sekä viimeisessä jaokkeessa niillä on valejalkapari (pseudopodium), elin joka toimii liikunta- ja tartuntaelimenä. Monilla surviaissääsken lajeilla on veressä erytrokruoriinia, joka värjää koko toukan kirkkaan punaiseksi.
Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto
Sääski munii veden pinnalle, josta munat vajoavat pohjaan. Nuoret toukat uivat vapaana vedessä, mutta vanhemmiten toukat kaivautuvat pohjaan ja koteloituvat siellä. Toukkia esiintyy pääasiassa matalilla pohjilla aina 10–15 metrin syvyyteen saakka koko Itämeren alueella. Toukat elävät usein rakentamissaan suojissa tai putkissa, syöden pieneläimiä tai eloperäistä jätettä. Surviaissääsket ovat yksi maailman laajimmalle levinneistä vesihyönteisryhmistä. Joidenkin lajien toukat pystyvät elämään hyvin vähähappisessa ympäristössä mekaanisen hengityksen ja veressä kiertävän hemoglobiinin ansiosta. Siksi ne voivat olla jopa valtalajeja vähähappisilla syvillä alueilla. Koska monet surviaissääskilajit eivät siedä saastunutta vettä, ne toimivat hyvinä veden tilan indikaattoreina.

Surviaissääskien toukista kehittyneet aikuisvaiheet lentävät suurissa parvissa merenrannoilla parittelutarkoituksissa etenkin keskikesällä. Ne eivät pistä ihmisiä. Toukat ovat monien kalojen tärkeää ravintoa. Niitä käytetään myös kalastuksessa syötteinä.

Surviaissääsken toukka

Taksonomia

Luokka

Alaluokka

Lahko

Alalahko

Heimo