Koko
5–15(–40) cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Suolilevien sekovarsi on litistynyt näyttäen litistyneeltä makkarankuorelta, mutta voi myös olla kaasukuplien täyttämä ja osittain kuroutunut. Kun suolilevän vartta tunnustelee sormin, huomaa kuinka putken seinämän puolikkaat liukuvat toisiaan vasten. Sekovarsi on nimensä mukaan välillä ontto ja suolimainen, välillä pussimaisen leveä. Varsi on yleensä haaraton, 5–15 cm pituinen (joskus jopa 40 cm) ja koostuu yhdestä solukerroksesta. Haaroittuviakin lajeja on useita. Yhteisestä tartuntalevystä kasvaa useita yksilöitä. Suolilevien solut ovat monikulmaisia (halkaisija 10–20 µm) ja epäsäännöllisesti jakautuneita pitkin runkoa, paikoin voi esintyä lyhyitä, 4–8 solun rivejä. Viherhiukkanen täyttää vain osan solua ja sijaitsee solunseinän tuntumassa, sisältäen yhden suuren pyrenoidin, joskus niitä on kaksi. Suolilevien ulkonäkö vaihtelee paljon, joten lajilleen määrittäminen on useissa tapauksissa vaikeaa, ilman molekyylibiologista tarkastelua jopa mahdotonta.
Levinneisyys ja elinympäristö
Suolilevät ovat mereisiä ja niitä tavataan koko Itämeressä. Useimmat suvun lajit viihtyvät rehevöityneissä, ravinteikkaissa vesissä. Luonnontilaisilla alueilla suolilevät suosivat mm. jokisuistoja ja lintuluotoja. Itämeressä suolilevät ovat pääasiallisesti kesän lajeja. Myöhemmin kesällä ja syksyllä suolilevä saattaa muodostaa erillisen vyöhykkeen vesirajaan ahdinparran yläpuolelle. Suolilevät voivat myös joskus kasvaa muiden levien päällä. Pohjanlahdella suolilevää on havaittu kasvavana poikkeuksellisesti 7 metrin syvyyteen saakka.
Lisääntyminen
Yksivuotiset suolilevät lisääntyvät Itämerellä suojaisilla kasvupaikoilla keskikesällä ja ulompana saaristossa loppukesästä. Itiöpesäkkeet ovat muiden solujen kaltaisia ja sijaitsevat sekovarsien kärjessä. Itiöiminen on luultavasti sidoksissa veden lämpötilaan, joidenkin lähteiden mukaan myös kuun vaiheisiin. Suolilevän suvulliset vaiheet ovat kaksikotisia, tuottaen samannäköisiä siimallisia sukusoluja. Sukusolut pysyvät planktonissa pitkiä aikoja, sulautuen jossain vaiheessa yhteen ja muodostaen alustalle asettuvan verson. Suolilevien eläviä sukusoluja on tavattu Atlantilla jopa 35 km päässä rannikosta ja Pohjanmeren uusien öljynporauslauttojen vedenalaisissa rakenteissa suolilevä kuuluu aina ensimmäisiin uudisasukkaisiin.

Suolilevät

Taksonomia

Pääryhmä

Pääjakso

Luokka

Suku