Koko
5–10 cm, koiraat kasvavat selvästi naaraita suuremmiksi.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Kilkki on siiroihin kuuluva isokokoinen äyriäinen. Sen harmaanruskea ruumis on yleismuodoltaan soikea, päältä litteä, noin 3 kertaa leveyttään pidempi näyttäen pieneltä panssarivaunulta. Kilkin pyrstökilpi kapenee tasaisesti taaksepäin päätyen terävään kärkeen. Pään etureuna on melko tasainen, molemmilla puolilla on hieman ulostyöntyvät kulmat ja niiden takana pienet lovet. Pienet silmät ovat kokonaan pään yläpuolella.
Ravinto
Kilkki on petoeläin ja raadonsyöjä. Syvillä pohjilla se saalistaa mm. valkokatkaa ja liejusimpukkaa, mutta se voi olla myös kannibaali ja syödä muita kilkkejä ja jopa omia poikasiaan. Kilkillä on kemiallinen hajuaisti, jonka avulla se havaitsee ravintonsa.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kilkki on arktinen jäämerirelikti ja se elää kaikenlaisilla pohjilla pintavesistä syvänteisiin koko Itämeressä lukuun ottamatta aivan eteläisimpiä alueita. Laji elää myös Ruotsin suurten järvien syvänteissä. Se sietää hyvin vaihtelevia suolapitoisuuksia ja koska se suosii kylmiä vesiä, se liikkuu matalissa vesissä vain öisin. Vaikka kilkki pystyy uimaan pohjan yläpuolella, se ei elämänsä aikana liiku kauaksi kuoriutumispaikastaan. Siksi kilkin esiintymistä käytetään pohjaeläimistön hyvinvoinnin indikaattorina.
Lisääntyminen
Kilkki lisääntyy ympäri vuoden, mutta parittelu onnistuu vain naaraiden nahanluonnin yhteydessä. Naaras kantaa kehittyviä poikasia vatsapuolen sikiötaskussa, josta ne vapautuvat 3–4 mm pituisina.

Raadonsyöjinä kilkit iskevät usein verkkoihin takertuneisiin kaloihin ja ovat siksi monen kalastajan epäsuosiossa. Pahimmillaan kilkki aiheuttaa merkittävää haittaa kalastukselle. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kilkki on monille isoille kaloille tärkeä saaliseläin ja pitää siten yllä kalastajan elinkeinoa. Kilkkejä syövät ainakin ahven, ankerias, kampela, siika ja turska.

Kilkki

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji