Koko
Suomessa 20–25 mm, muualla jopa 50 mm.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Vaeltajasimpukan kuori on kolmiomainen tai ympyrän sektorin kaltainen, sinisimpukkaa (Mytilus trossulus x edulis) hieman pulleampi ja kuoren etupään kärki on terävä. Väritys vaihtelee; sahalaitaisen raidallinen värimuoto on yleisin, mutta lajista on myös kellanruskea, punaruskea, musta ja ruskeavalkoraitainen värimuoto. Lajilla on elastinen sarana mutta ei saranahampaita. Kuorenpuoliskot ovat samankokoiset ja niiden keskilinjassa, lähellä takapäätä on usein harjanne. Kuorten reunat muodostavat suoran sauman toisiaan vasten. Simpukan alapuoli on litistynyt tasaiseksi tai jopa koveraksi, minkä takia koko eläin pysyy pystyssä tasaisella alustalla. Vaeltajasimpukka kiinnittyy sinisimpukan tapaan kiinteille alustoille voimakkaiden byssus-rihmojensa avulla.
Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto
Vaeltajasimpukka on ensisijaisesti sisävesissä elävä simpukkalaji. Se on levinnyt vieraslajina moniin luontaisen elinalueensa ulkopuolella sijaitseviin vesistöihin, ja sitä pidetään maailmanlaajuisesti yhtenä sadasta haitallisimmasta vieraslajista. Itämerellä sen levinneisyys ulottuu Etelä-Itämereltä Saaristomerelle ja Suomenlahdelle. Pohjanlahdella lajia ei ole vielä havaittu.
Vaeltajasimpukan DNA:han perustuvat populaatiotutkimukset ovat osoittaneet, että sekä Pohjois-Amerikan että Euroopan kannat ovat peräisin Ponto-Kaspian alueelta (Mustameri, Kaspianmeri, Asovanmeri ja Araljärvi). Itämerelle laji levisi jo 1800-luvulla laivojen mukana. Nykyisin sitä tavataan itäisellä Suomenlahdella. Laji elää kiinteille alustoille kiinnittyneenä ja suodattaa vedestä pieneliöitä. Suotuisissa oloissa vaeltajasimpukka muodostaa tiheitä yhdyskuntia sinisimpukan tavoin.
Lisääntyminen
Vaeltajasimpukka on yksineuvoinen. Aikuiset simpukat päästävät sukusolunsa veteen, jossa hedelmöitys tapahtuu. Lajilla on pelaginen, vapaasti keijuva, 0,1 mm:n kokoinen veliger-toukkavaihe. Toukalla on pieni kuori ja kaareva, ohuiden karvojen peittämä kieleke, jonka avulla se voi uida ja kerätä ravintoa. Tämä ominaisuus selittää osittain lajin nopean leviämisen.
Samannäköisiä lajeja
hietasimpukka, sinisimpukka, valesinisimpukka
Haitallisuusluokitus
Tarkkailtava tai paikallisesti haitallinen vieraslaji.

Vaeltajasimpukka

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji