Koko
Alle 25 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Kapeaa, ruskeaa suolilevää (Ulva spp.) muistuttava valejouhilevä on haaraton ja runsaiden, värittömien karvojen peittämä. Täysikasvuisena laji on kullanruskea, 1–2 cm leveä, putkimainen, yhden solukerroksen paksuinen. Valtamerien rannoilla ja Etelä-Itämerellä sekovarressa on kaasutäytteisiä kuroumia, kuin prinssinakkinauhassa, mutta Varsinaisella Itämerellä ne ovat harvemmin havaittavissa. Sekovarren tyvessä on tartuntalevy, johon usein yhtyy useampi yksilö. Sekovarsia kasvaa usein nipuittain korppumaisesta talvehtimismuodosta. Mikroskoopilla erottuu ontto sekovarsi ja kunkin solun sisältämä iso ja käyrä viherhiukkanen. Kuorisolut ovat pyöreitä tai monikulmaisia. Monilokeroiset itiöpesäkkeet peittävät sukukypsien yksilöiden sekovarsia, etenkin niiden yläosia. Myös värittömiä, ryhmissä kasvavia karvoja esiintyy runsaasti.
Levinneisyys ja elinympäristö
Valejouhilevä kasvaa jokseenkin yleisenä tai harvinaisena eteläiseltä Itämereltä Merenkurkun eteläosiin asti. Itämeressä valejouhilevä viihtyy matalilla, ulkosaariston kivikkoisilla pohjilla noin 5 metrin syvyyteen saakka, muodostaen paikoin vyöhykkeitä tai kasvamalla viherahdinparran (Cladophora glomerata) joukossa. Näkyvin valejouhilevä on keväällä ja alkukesällä.
Lisääntyminen
Paljaalla silmällä näkyvät yksilöt ovat suvullisia gametofyyttejä. Keväällä sekä koiras- että naarasyksilöt tuottavat sukusoluja. Näistä kasvaa mikroskooppinen, korppumainen talvehtimismuoto, mistä pienet valejouhilevät alkavat itää kevättalvella. Kasvusto muodostuu yksittäisestä sukusolustakin. Yllä kuvattu suvullinen vaihe on yksivuotinen, talvehtiva suvuton korppu on monivuotinen.
Samannäköisiä lajeja
Nuoret yksilöt voivat muistuttaa erehdyttävästi jouhilevää tai kultajouhilevää, mutta valejouhilevällä sekovarsi kapenee hieman lähellä tyveä.

Valejouhilevä

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji