Alalajit

Rikkapeltomatara (ssp. vaillantii)
Pellavapeltovamatara (pellavamatara, ssp. spurium)
Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho.
Korkeus

20–70 cm. Varsi rento, usein kiipeilevä, 4-särmäinen, karhea, koukkukarvainen, karvanivelinen. Koukkukarvojen tyvi ei ole pullea.
Kukka

Teriö ratasmainen, kellanvihreä–vihertävänvalkoinen, n. 1 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verhiö puuttuu. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen. Kukinto harsu, 3–9-kukkainen, lehtihankainen viuhko.
Lehdet

Säteittäisesti, kiehkuroissa yl. 6–9 lehteä; ruodittomia. Lapa tasasoukka–suikea, otakärkinen, hauras, koukkukarvainen, ehytlaitainen.
Hedelmä

2-osainen, koukkukarvainen tai harvoin kalju lohkohedelmä, hedelmykset puolipallomaisia, 2–3 mm leveitä. Koukkukarvat eivät tyvestä turvonneita.
Kasvupaikka

Pellot, puutarhat, maakasat, joutomaat.
Kukinta

Kesä–syyskuu.

Peltomatara on Suomessa vanha kulttuuritulokas, joka seurasi rikkaruohona peltoviljelyksen leviämistä aina Suomen pohjoisimpiin osiin saakka. Yleisin se on maamme eteläisimmässä kolmanneksessa, jossa sen voi paikoin sekoittaa helposti sukulaiseensa kierumataraan (G. aparine). Kierumatara on näistä kahdesta jonkin verran tukevampi, sen kukat ovat valkoiset ja sen koukkupäiset karvat ovat tyvestä pulleita.

Väkästensä avulla peltomatara tukeutuu ympäröivään kasvillisuuteen. Varren neljässä särmässä karvat ovat alaspäin suuntautuneita, lehtien laidoissa ja keskisuonissa taakäänteisiä, muissa osissa eteenpäin suuntautuneita. Kasvi tarttuukin helposti kasvupaikoilla liikkuvan vaatteisiin ja pysyy kiinni kuin liimattuna: jotkin koukkukarvat haraavat vastaan vetipä mihin suuntaan tahansa. Lajin kansanomaiset nimet kuten tervaheinä, tervaruoho ja kierreheinä kuvaavat hyvin tätä kiusallista ominaisuutta. Lisäksi kasvia on nimitetty ulkoasunsa vuoksi härkkimeksi tai härkinheinäksi: se muistuttaa jossain määrin samannimistä keittiövälinettä, jota nykyisin vastaa vispilä.

Hedelmien kypsyttyä peltomataran poikkeuksellisen hyvällä takertuvuudella on ilmeinen tarkoituskin: irti repeytyneiden versonkappaleiden mukana siemenet saavat ilmaisen kyydin uusille kasvupaikoille. Yleensä hedelmätkin ovat piikikkäät; harvinaisella alalajilla, pellavapeltomataralla (ssp. spurium) ne tosin ovat sileät. Sitä on tavattu rikkakasvina pellavapelloissa, meillä tosin vain muutamia kertoja.

Peltomatara

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji